Muistoja Niiralan montusta

Muistan sen kissan.

Muistan sen punakeltavalkoisen turkin, kerälle kääriytyneen hännän, pienet tassut ja tyytyväisen onnellisen ilmeen.

Muistan oranssit kuppi-istuimet, vihertävän harmaan betonin, puiset lauteet.

Muistan jääkylmän ilman tuulahduksen, miten ihmeelliseltä se tuntuikaan sisätiloissa.

Muistan jääkoneen, joka loi urautuneen valkoisen jään uudelleen taianomaisella kosketuksellaan.

Ensimmäiset muistoni KalPasta ovat jostain 1980–90-lukujen taitteesta. En tiedä miksi päällimmäisin muistoni on Kuopion jäähallin kaukalomainoksen piirretty kissa. Oikeastaan muutkaan muistot eivät ole edes varsinaisesti itse pelistä, en edes tiedä, oliko kyseessä ottelutapahtuma vai kenties harjoitukset. Ehkä se oli nuorten peli.

Sillä ei ole väliä. Niiralan monttu teki vaikutuksen elämänsä ensimmäistä kertaa jäähalliin päässeeseen siilinjärveläiseen pikkupoikaan.

Niiralan monttuun ja KalPaan liittyy suuria tunteita ja ainakin omalta osaltani muistikuplia, jotka ovat säilöytyneet mieleni uumeniin kuin edellisen syksyn hillot kylmäkellariin.

Syyskuun 15. päivä vuonna 2005. KalPa palasi liigakartalle kuuden vuoden tauon jälkeen. Muistan tuon illan kuin eilisen.

Avausottelu JYPiä vastaan oli loppuunmyyty. Jonossa hallin ulkopuolella Helsingin Sanomien toimittaja ja kuvaaja tekevät gallupia aiheesta, miksi maakunnissa ei tykätä helsinkiläisistä. Vastaan jotain helsinkiläisten ylimielisyydestä.

Sisällä hallissa noin 40-vuotias JYPin kannattaja levittää B-tasanteella kätensä ja huutaa keuhkojensa täydestä voimasta: "Terve, Kuopio!". Ennen ottelun alkua A-lohkon seisomakatsomossa JYPin kannattajaryhmä toivottaa hetkeä myöhemmin äänekkäästi KalPan tervetulleeksi takaisin liigaan.

Tuosta ottelusta on kulunut 14 vuotta. Muistan silti yhä ylläni olleet vaatteet. Muistan istumapaikkani sijainnin tismalleen.

Muistan Sakari Kuosmasen laulaman Finlandian, kuinka se aiheutti kylmät väreet, miltei kyynelen.

Muistan 17-vuotiaan Tuomas Kiiskisen liigauran (ja koko silloisen liigakauden) avausmaalin, kun ensimmäistä erää oli pelattu minuutti ja 39 sekuntia.

Muistan epäuskoisen hämmennyksen, kun pari minuuttia myöhemmin KalPa johti jo 2–0.

Ottelu päättyi rangaistuslaukauskilpailun jälkeen JYPille maalein 5–6. Lopputulos ei ottelun arvoa vähentänyt. Peli oli paitsi savolaisen urheilun juhlaa myös kahden naapuriseuran hyvähenkinen yhteenotto, jossa ei maaleja säästelty.

KalPa aloittaa tänään 90-vuotisjuhlakautensa kotiottelulla Mikkelin Jukureita vastaan. Savon ylpeyden juhlahumussa vähemmälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että Kuopion jäähalli täyttää sekin tänä syksynä pyöreitä. Lokakuussa tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun Niiralan montun sisäjäälle vedettiin ensimmäiset luistimenpiirrot. Kuten tänään, myös tuolloin pelattiin Savon herruudesta, kun KalPa päihitti Varkauden Valtit maalein 6–5.

Vuosikymmenten varrella Monttu on kokenut useammankin kasvojenkohotuksen. Ulkoapäin halli huokuu yhä 1970-80-lukujen taitteen henkeä. Sisätilat on kuitenkin päivitetty viimeksi päättyneen kesän aikana siihen kuntoon, että Kuopiossa voidaan jäähallipuitteiden puolesta suunnata hyvillä mielin 2020-luvulle.

Neljän kuukauden päästä eletään jo sillä vuosikymmenellä, jolloin KalPa täyttää sata vuotta.