Nila ja ytimennävertäjät

Isot, painavat ja paksut asiat on helpompi huomata kuin pienet, kevyet ja ohuet, mutta asioiden merkityksellisyys ei ole aina koosta tai painosta kiinni. Samaan tapaan näkymättömissä olevat asiat eivät tosin näy, mutta ne ovat silti.

Esimerkiksi nila ei näy. Se on elintärkeä puun osa heti kaarnan alla. Hyvin ohut kerros elävää solukkoa kuljettaa yhteyttämistuotteita latvuksesta puun muihin osiin.

Kun ollaan oikein ahtaalla, sanotaan, että ollaan puun ja kuoren välissä. Näkymättömissä kuin nila ja yhtä lailla puristuksissa.

Viime kuukausina puun ja kuoren välissä ovat nilan tavoin olleet suomalaisen naudanlihan- ja maidontuottajat. Myös heidän merkitystään suomalaisille voi verrata nilaan: se on yhtä elintärkeä.

Irvokkaasti Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra suositteli maitotuotteiden ja punaisen lihan syönnin vähentämistä ilmastosyistä. Samaa virttä ovat koko kesän veisanneet YK:n elintarvikejärjestö ja kansainvälinen ilmastopaneeli.

On sanottu, että nauta päästelee vahingollisia kaasuja paljon, siis piereskelee. Se on totta, mutta maitokiloa kohti suomalainen runsaslypsyinen lehmä on maailman lehmien joukossa ylivoimaisesti niitä vähäpäästöisimpiä.

Isoja ja pieniä asioita sotkevassa keskustelussa on ollut ilo lukea Ilta-Sanomia viime päivänä, sillä valtakunnallinen lehti on tuonut hienosti esille niitä tosiseikkoja, jotka Savon sydänmailla on aina tiedetty.

Siis esimerkiksi sen, että ei nautoja ja lehmiä ole huvikseen ja ilmastoa pilaamaan kasvatettu ja tarkoitettu, vaan pitämään suomalaiset hengissä. Todelliset oppivuodet olivat 1867-1868, jolloin 200 000 suomalaista kuoli nälkään ja aliravitsemuksen heikentäminä erilaisiin tauteihin, kun viljasato menetettiin kahtena syksynä peräkkäin ja vain heinä kasvoi hyvin ( Ilta-Sanomat 5.10.).

Kun puhutaan ruuasta, on viisasta puhua siitä, miksi sitä syödään. Joku aterioi ehkä ilmastovaikutus mielessään, mutta useimmat syövät nälkäänsä. Ravitsemuksen vuoksi. Kun ravitsemus otetaan huomioon, väitöstutkimuksen mukaan naudanlihan ilmastovaikutus pienenee muihin proteiinin lähteisiin verrattuna.

Suomessa alkutuotanto elää hyvin vastuullisesti. Hävetä ei tarvitse, otettiinpa vertailukohdaksi mikä muu maa tahansa.

Suomalaiset ruuantuottajat ovatkin altavastaajan asemassa, kun vähemmän vastuullisesti ja jopa törkeän vastuuttomasti tuotettuja liha- ja maitotuotteita tuodaan ulkomailta tarjolle kilpailemaan hinnalla suomalaisten tuotteiden kanssa.

Asetelma on epäreilu.

Kauppakin tietää, millaista on joutua epäreilun kohtelun kohteeksi. Kuten Kaupan liiton sivulla S-ryhmän vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen blogissaan äskettäin totesi, "on raskasta olla edelläkävijä, jos täällä noudatettavat pelisäännöt eivät koske verkkokaupan kansainvälisiä toimijoita".

Puun ja kuoren väliin viljelijöitä painaa myös elintarviketeollisuus. Atria on laskenut O2-luokan naudan hintaa tänä vuonna jo kolme kertaa. Vielä alkuvuodesta kilohinta oli lehmärotuiselle sonnille 3,1 euroa. Nyt alviton hinta on 3,02 euroa. Kuluttaja ei halua maksaa enempää, kun vastuullisuuseroja ei ole tehty näkyviksi.

Pahoina päivinä puun ja kuoren välillä on pysytty hengissä.

Männyn nilasta on tehty Suomessa hätäravinnoksi pettujauhoa. Sillä korvattiin ruisjauhoja suurten kuolonvuosien ja suurten nälkävuosien aikana ja vielä sisällissodan aikana.

Nykyään nilaa tuhoavat muun muassa ytimennävertäjät. Niille ei pidä antaa tilaa metsissä eikä ruokakeskustelussa.