Olen lentävä ekoterroristi – miksei minulle aseteta rajoja?

Muistan hyvin, kun se kohdallani alkoi.

Oli vuosi 2012. Talvi oli kylmimmillään, kun Skype pärähti soimaan. Hyvä ystävänihän se siellä, suoraan Skotlannista.

Vaihdoimme kuulumiset perisavolaiseen tyyliin. Puhelun lopussa heitin ilmoille ajatuksen, jota olin pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa.

Mitäpä jos tulisin keväämmällä käymään?

Kaveri toivotti tervetulleeksi. Mietti, että samalla voisi itsekin joutaa pienelle lomalle.

Suunnitelmat tarkentuivat hiljalleen. Huhtikuussa lopulta lähdin Ylämaille. Kiersimme maata viikon.

Sillä reissulla matkailukärpänen puri minua kipeästi.

Matkakuume on asia, jota ei ymmärrä, jollei sille kerran altistu. Tunne, jonka omaa napaansa pidemmälle katsominen tuottaa, ei ole verrattavissa mihinkään muuhun.

Maailmankatsomus avartuu. Ymmärrys toisista lisääntyy.

Ja ennen kaikkea: arkiset huippujutut, kuten juotava hanavesi, saavat sen arvostuksen, joka niille kuuluu.

Heti Skotlannista kotiuduttuani minulle oli selvää, että reissuun pitää päästä pian uudestaan. Kohteeksi valikoitui Kreikka.

Mukavaa oli sielläkin. Ja Espanjassa. Ja Irlannissa. Ja New Yorkissa.

Kun matkaan lähti vain kerran vuodessa, rahat riittivät hyvin.

Tähän päivään mennessä olen käynyt 14:ssä maailman maassa. Kymmeneen niistä olen mennyt lentäen.

Kuten useimmat reissaajat, en ajatellut matkailuni ilmastovaikutuksia. Matkustaminen oli kuin huume, jonka huonojen puolien miettiminen tuntui toissijaiselta.

Noin kaksi vuotta sitten kuplani poksahti. Lisääntyvän ilmastotietoisuuden synnyttämä keskustelu saavutti tuolloin lentoliikenteen – ja voi pojat, millaisella voimalla!

Mediat alkoivat julkaista laskelmia, jotka panivat asioita mittasuhteisiin. MTV :n mukaan yksi matka Thaimaahan vastasi vuoden ja Maaseudun Tulevaisuuden mukaan peräti kymmenen vuoden suomalaista perheautoilua.

Tahti on vain kiihtynyt. Tänä vuonna uutisoitiin halpalentoyhtiö Ryanairin olevan Euroopan suurimpia saastuttajia.

Vuosikymmenen alussa tällaisia asioita ei puitu julkisessa keskustelussa käytännössä lainkaan.

Mutta mitä keskustelusta on seurannut? Ei mitään konkreettista.

Kaltaiseni matkailijat kuuntelevat faktoja huolestuneina, mutta eivät muuta käyttäytymistään. Finavian mukaan Suomen lentokenttien matkustajamäärä oli alkuvuonna kasvamaan päin ja Finnar teki kesäkuussa kaikkien aikojen matkustajaennätyksensä.

Toki samaan aikaan maata pitkin matkailevien Facebook-ryhmä on kasvanut räjähdysmäisesti, mutta sillä ei ilmastoon vaikuteta. Tarvittaisiin tekoja.

Henkilökohtaisesti koen, että juuri tässä asiassa valtioiden pitäisi ottaa ohjat. Äskettäin Ranska avasi pelin ja ilmoitti lentoverosta, joka nostaa lentolippujen hintoja korkeintaan 18 euroa.

Verolla rahoitetaan projekteja, jotka edistävät vähemmän saastuttavia liikennemuotoja, kuten raideliikennettä. Sen kääntöpuolena on meidän paksusti voivien länsimaalaisten kukkarolla käyminen.

Minä tervehdin veroa ilolla. Toivon, että vastaava veloitus otettaisiin käyttöön koko EU:n laajuisesti.

Koska emme me minun kaltaiseni tollukat muuta tapojamme muuten. Emme tässä asiassa.

Lentomatkailu on liian edullista ja mukavaa.

Kirjoittaja on Ylä-Savon aluetoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Lapsia kuin nälkävuosina

Ilmastoahdistusta ei pidä väheksyä

Empatiakyvyn rajoja hakemassa

Kesälomareissulle kotimaassa tuli hintaa – toki halvemmallakin olisi päässyt

Alas Kiven portaita

Olen sisällöllinen väliinputoaja

Matkalla aikuiseksi – käytännön vinkkejä lukion alkuun

Eläköön mittaamiselle!

Kieltäydy turhista töistä

Ei kiirettä minnekään

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.