Pidetään itä raiteillaan

Kun puhutaan ratahankkeista, samassa yhteydessä puhutaan alueellisesta kilpailukyvystä. Liikenneministeri Anne Berner (kesk.) piti viikko sitten tiedostustilaisuuden, jossa hän kertoi, kuinka valtio voi olla mukana edistämässä ratojen rakentamista.

Ikävä kyllä, idän suunta ei ollut puheissa paalupaikalla. Edellä olivat Suomi-radan nimellä kulkeva yhteys Helsingistä Tampereen kautta pohjoiseen sekä niin sanottu Tunnin rata Helsingistä Turkuun.

Varsinais-Suomen maakuntajohtaja, Kuopion entinen kaupunginjohtaja Kari Häkämies intoutui kommentoimaan sosiaalisessa mediassa, että ”Tunnin juna astui tänään maan hallituksessa eteenpäin”.

Voihan se olla noinkin, mutta kun on kyse todella järeistä investoinneista, monta askelta on vielä otettava.

Valtio ei rahoita radoista kuin osan. Loppuosa on löydyttävä radan vaikutuspiirissä olevilta kunnilta sekä yhteisöiltä ja yrityksiltä, jotka uudesta radasta hyötyvät.

Selvää on, että ratavarren kunnat joutuvat kaivamaan kuvettaan. Ja jos pääkaupunkiseudun kaupungit asettuvat Suomi-radan taakse, Turun tunnin rata saattoi edistyä ehkä hieman, mutta askeleesta puhuminen on ennen aikaista.

Mikä on sitten tilanne idän suunnalla? Valitettavan hajanainen. Aivan kuin alueen maakunnat olisivat ampumassa itseään jalkaan, kun yhteisymmärrystä ei löydy.

Tämä tarkoittaa sitä, että idän suunnalla ei löydy tarvittavaa yksimielisyyttä radan linjauksesta. Kun näin on ja ratahankkeet kuitenkin kilpailevat siitä, missä järjestyksessä niitä ryhdytään toteuttamaan, uhkakuvana on pussinperälle jääminen.

Uhkakuva ei ole synkistelyä vaan todellinen.

Mistä kenkä sitten puristaa?

Nimenomaan idän suunnan maakuntien yksituumaisuudesta. Selitys löytyy Kymenlaaksosta tai pikemminkin siihen kuuluvasta Kotkasta.

Kotkassa liputetaan vahvasti niin sanotun rantaradan puolesta. Se kulkisi pääkaupunkiseudulta Suomenlahden rannikkoa pitkin Venäjän puolelle Pietariin. Radan varrella on Kotka.

Vaihtoehtoisessa mallissa rata rakennettaisiin pääkaupunkiseudulta Porvoon kautta nykyiseen risteyskaupunkiin Kouvolaan. Se kuuluu myös Kymenlaaksoon.

Kiteytettynä: Rantarata heikentäisi Kouvolan suhteellista liikenteellistä asemaa, mutta satamakaupunki Kotkan osakkeet nousisivat tietysti ratkaisevasti.

Kun hahmotellaan valtakunnallisesti vaikuttavia hankkeita, nurkkakuntainen kaupunki- ja pikkupolitikointi joutaa sivuun.

Pääkaupunkiseudulta Porvoon kautta Kouvolaan kulkeva linjausta puoltaa sen valtakunnan rataverkkoa tasapainottava vaikutus. Mitään linjausta ei voida tehdä parin paikkakunnan edun mukaisesti.

Jos rata kulkisi Kotkaan, se ei muuttaisi muualta Itä-Suomesta katsottuna mitään. Lahden mutka jäisi oikaisematta, ja Pohjois-Savon ohella Pohjois-Karjalan, Kainuun, Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja myös osan Kymenlaaksoa suhteellinen liikenteellinen asema heikentyisi.

Itä-Suomen ratahankkeiden pitäminen Suomi-radan ja Tunnin radan kyydissä edellyttää, että itäiset maakunnat löytävät pikaisesti toisensa ja tarvittava kaavatyö käynnistyy. Siinä sitä alkuun haastetta C21-ryhmän itäisille kaupungeille Kuopille, Kotkalle, Kouvolalle, Porvoolle, Joensuulle, Mikkelille ja Lappeenrannalle.

Hyvä kysymys on sekin, miksi valtio jättää rataverkon kehittämisen maakuntien kaluttavaksi. Olisiko kuitenkin niin, että maan tasapainoisen kehittämiselle tärkeitä investointeja linjattaisiin ministeriöissä, tässä tapauksessa liikenneministeriössä? Vastaus on helposti tarpeen mukaan kyllä.

Uusimmat

Nimellä

Sankarin viitta sylissä

Jätevesiasetusmummo

Silmät on siniset

Rumaa ja ei niin kaunista

Kuopion katseenvangitsijat

Vanhus ja pingismaila

Vaalihylkiö

Suomalaisten vaivat

Poliittinen ilmasto

Pelikirjoja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.