Poliittista viihdettä viikoittain

Näyttääkö tutulta?

”Perussuomalaiset on nyt suurin puolue”. ”Perussuomalaisten kannatus putosi”. ”Hallituspuolueiden kannatus nousi”. ”Keskustan kannatus jatkaa laskuaan”. ”Kokoomuksen kannatus suurimmassa laskussa”. ”Vihreät on Suomen toiseksi suosituin puolue”.

Kyse on tietysti uutisotsikoista, jotka liittyvät puolueiden kannatusmittauksiin eli gallupeihin.

Niiden julkaisurytmi alkaa jo hengästyttää.

Viimeisin, Ylen puoluegallup julkaistiin torstaina. Helsingin Sanomat oli asialla viikko aikaisemmin.

 

Ennen puolueiden kannatus ratkaistiin vaaleissa. Kansalta kysyttiin kerran neljässä vuodessa, minkä puolueen ehdokkaita valitaan eduskuntaan. Välillä äänestää rätkäytettiin kunnallisvaaleissa.

Tämä tieto riitti pitkälle.

Gallupeja tehtiin joitakin ennen vaaleja, mutta vaalien jälkeen rauhoituttiin seuraamaan, mitä poliitikot saavat aikaan.

Nyt Yle ja Hesari tekevät puoluekannatusmittauksen joka kuukausi. Kun uutisia lainataan ristiin, ja muukin media teettää gallupeja, saamme lähes viikoittain uudet kannatusluvut.

Ja tavallisesti ne ovat ainakin julkaisupäivänään politiikan ykkösuutinen.

 

Miksi puoluegallupit ovat yleistyneet ja miten niihin pitäisi suhtautua?

Ensiksikin gallupit ovat medialle helppo tapa saada uutinen. Kyselytyön tekee ulkopuolinen firma, joka pureskelee tuloksen valmiiksi.

Vähäisistäkin kannatusmuutoksista tulee hieman kärjistämällä dramaattisia uutisia. Varsinkin jos virhemarginaalia ei kauhean kovasti korosta.

Puhelu parille politiikan tutkijalle, omiin nimiin tempaistu puolivillainen analyysi, ja paketti on valmis.

 

Tämä aika suosii muutenkin tiheää galluptahtia.

Aikaisemmin puolueiden kannatus oli staattista. Oli kolme suurta puoluetta, jotka vuorotellen jakoivat mitalisijat keskenään. Oli muutama keskisuuri puolue ja pari pientä. Nämä tappelivat omissa divareissaan.

Nyt, suosikkitermiä käyttäen, ”poliittiset mannerlaatat liikkuvat” huomattavasti nopeammin. Tästä esimerkkinä on perussuomalaisten ja vihreiden nousu sekä keskustan kannatuksen lasku.

Kansa vaihtaa paitaa herkemmin, ja tähän saumaan istuvat myös tiheään toistetut puoluegallupit. Samalla yksittäiset tapahtumat, esimerkiksi poliitikon lausumat somessa, saavat näennäisesti yhä suuremman merkityksen.

 

Poliitikot kuittaavat gallupit tavallisesti viihteeksi, joilla ei ole todellisuudessa suurtakaan merkitystä. Työ tehdään arkisena aherruksena kentällä ja eduskunnassa. Kannatus mitataan vaaleissa.

Näinhän se pitkälti onkin.

Mutta varmaa myös on, että puoluetoimistoissa ja poliitikkojen keskuudessa gallupeja seurataan tarkasti.

Esimerkiksi keskusta ei voi viitata kintaalla, että kannatuskäyrä on laskenut laskemistaan, vaikka viime kuukaudet käynnissä oli olevinaan kiihkeä puheenjohtajakamppailu.

Tosiasia kun on se, että keskusta vuotaa kuin seula perussuomalaisiin päin.

 

Kiivas galluptahti voi siis toimia molempiin suuntiin. Kannatusmittaukset heijastelevat ihmisten poliittisten mielipiteiden muuttumista.

Toisaalta gallupit toimivat myös vipuna kannatuksen nousuun tai laskuun. Gallupsuosikin kelkkaan on helppo nousta. Ja jättää ”uppoava laiva”.

Tämä tiedetään myös puoluetoimistojen palaveripöydissä.

 

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutistoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Kun mikään ei riitä

Maltillista alarmismia

Kun katsoo vain puuta, ei näe metsää

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

Slovenia on pieni suuri maa

Jippii, muovia! – eli näin havaitsin kierrättämisessä piilevän maalaisjärjen

Internetin flunssa

Hämeessä ei ollakaan hitaita

Muistoja Niiralan montusta

Tätien ja setien työt

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.