Politiikassa aika on hyvin suhteellista

Viime vuosituhannen vaihteessa iloittiin Suomessakin, että itänaapurin elämään oli palannut järjestys, kun Vladimir Putin oli noussut presidentiksi huithapeliksi osoittautuneen Boris Jeltsinin tilalle. Erityisen tyytyväisiä olivat idänkauppaa käyvien yritysten johtajat, kun bisnes saataisiin taas pyörimään neuvostovuosien tapaan.

Toisin ovat tunnelmat nyt, kun Putinin valtakautta on jatkunut jo kaksi vuosikymmentä. Venäjä on arvaamattomampi kuin konsanaan kommunismin aikana eikä muutosta taida olla luvassa niiden kuudentoista vuoden aikana, joihin Putinilla on vielä mahdollisuus juuri hyväksytyn uuden perustuslain mukaan.

Eri asia on, jos Putin syystä tai toisesta joutuu luopumaan tehtävistä ennen vuotta 2036. Presidentti on nyt 68-vuotias ja täyteen ikään ehtiessään näin ollen jo 84-vuotias. Stalinin ennätyksen lyödäkseen Putinin pitäisi jaksaa punnertaa kotimaan- ja maailmanpoliisina vielä yhdeksän vuotta. Stalin otti vallan Leninin kuoltua vuonna 1924 ja menehtyi omiin oksennuksiinsa vuonna 1953. Ei kovin innoittava esimerkki.

 

Öljy saattaa maailmasta loppua, mutta aika ei. Ajat vain vaihtelevat. Joskus ne tuntuvat ikuisilta, joskus kaikki tuntuu tapahtuvan hetkessä.

Ikiaikaisen sanonnan mukaan ”Roomaa ei rakennettu päivässä”. Toisaalta Donald Trump on tuhonnut parissa vuodessa koko sen uljaan henkisen perinnön, jota Yhdysvallat on edustanut länsimaisten vapauksien esitaistelijana.

Tuhatvuotisesta valtakunnasta ovat Euroopassa haaveilleet monetkin vallanpitäjät Rooman hajoamisen jälkeen. Viimeisimpiä olivat Saksan kansallissosialistit. Natsi-Saksan historia kesti kaksitoista vuotta vuodesta 1933 vuoteen 1945, ja niistä jokainen oli liikaa.

Habsburgien kuningas- ja keisarisuku oli hyvää vauhtia saavuttamassa roomalaisen ihanteen, kun ensimmäinen maailmansota syttyi 1914 ja hajotti Itävalta-Unkarin jättimäisen, joskin hyvin sirpaleisen valtakunnan.

Tanskassa kuninkaat ovat tulleet saksalaisesta Oldenburgin suvusta jo liki kuuden vuosisadan ajan. Kun olot ovat Pohjolassa vakaat, maa säilynee kuningaskuntana hamaan tulevaisuuteen. Ruotsissa kuninkaat ovat olleet ranskalaisia Bernadotteja vasta reilut kaksi vuosisataa. Valtaa kummallakaan ei ole ollut enää vuosisataan, mutta tietyissä oloissa – erityisesti suurten kriisien keskellä – he voivat kohota kansakunnan henkisiksi suunnannäyttäjiksi.

Tämä on nähty viime kuukausina Englannissa, jossa 68 vuotta hallinneen ja 94 vuoden ikään ehtineen kuningatar Elisabeth II:n asema on vahvempi kuin miesmuistiin.

 

Kirjoittaja on aiempi artikkelitoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Vain hyvien ominaisuuksien haluaisi periytyvän, mutta se ei mene niin

Vakoojia ja populaarikulttuuria

Päivän päähän näkee hämärästi

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Oletko sinä valmis toiseen aaltoon?

Pieni kirkas tippakin punnitaan tarkasti

On puhuttava EU:n suunnasta

Superfoodin perässä pitkin ja poikin

Taistelu luontoa vastaan on hölmöä hommaa

Kriisin jälkeen tulee seuraava kriisi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.