Rakennusmiehet, iso kiitos

Varmaan monen sydänalassa läikähti uutinen, joka kertoi rakennusmiehen puuttuneen 10-vuotiaan pojan kiusaamiseen Kuopion Päivärannassa. Kiusaajat olivat ryhtyneet toimeen, kun poika oli palaamassa koulusta.

Vaikka kiusaamisesta on puhuttu runsaasti viime vuosien aikana, sen kitkemistä voi verrata sitkeiden rikkaruohojen poistamiseen. Säännöllisin väliajoin saamme lukea surullisia tapauksia koulukiusaamisista.

Päivärannassakaan tapahtuma ei ollut ainoa laatuaan. Toista poikaa oli kiusattu aiemmin. Tuolloin väliin oli rientänyt toinen rakennusmies.

Kun näin yhdessä lähiössä, voimme vain kuvitella, kuinka monen koululaisen mieli mustenee joka päivä koko maassa.

Rakennusmiehet ovat arjen sankareita, tulevaisuuden rakentajia, jotka ansaitsevat ison kiitoksen. He puuttuivat havaitsemiinsa epäkohtiin.

Jos he olisivat kääntäneet kiusaamiselleen selkänsä, he olisivat toimineet kuten niin monet oppilaat koulujen välitunneilla. Siellä ei tohdita puuttua syystä tai toisesta kiusaamiseen.

Aikuinen ei voi mennä minkäänlaisen verukkeen taakse kiusaamistapauksen havaittuaan. Aikuisen velvollisuus on puuttua kiusaamiseen.

Jos näin ei ole, suomalaisten ajattelussa on mätää ja paljon. Se tarkoittaisi, että kiusaamisen poistaminen jätettäisiin vain yhteiskunnan vastuulle.

Suomalainen koulujärjestelmä pärjää hyvin kansainvälisissä oppimisvertailuissa.

Uusimmassa Pisa-tutkimuksessa nuoremme menestyivät erityisen mainiosti yhteistyössä tehtävässä ongelmanratkaisussa. Emme olekaan siis maa, jossa kukin tykkää puuhata omiaan omissa nurkissaan vaan yhteisöllinen työskentely sujuu.

Yhä selkeämmin näyttää, että pojat tippuvat koulussa tyttöjen kelkasta. Selityksiä tuntuu olevan yhtä paljon kuin asiantuntijoita.

Erot alkavat näkyä jo alakoulussa ja jatkuvat teini-ikään saakka. Syntynyttä kuilua voi olla vaikea ellei mahdoton kuroa umpeen.

Pojat näyttävät jäävän tytöistä jälkeen kaikilla muilla paitsi liikunta- ja ruokatunneilla.

Poikien tyttöjä heikompien arvosanojen perusteeksi on arveltu sitä, että pojat ottavat koulussa sellaisia rooleja, joiden seurauksena on alisuoriutuminen. Totta on, että luokan pellenä tai kovanaamana ei kykene keskittymään oleelliseen.

Tytöilläkin on omat asemansa koulumaailmassa. Ne ovat ymmärtääkseni piilotetumpia kuin pojilla.

Mitä kiusaamiseen tulee, tyttöjen keinovalikoima ei ole poikia hienovaraisempi. Ystäväporukasta syrjään jättäminen ja supattelu satuttaa yhtä lailla kuin repun ojaan heittäminen.

Kiusaaminen ei välttämättä pysähdy kotiovelle vaan jatkuu rankkana mustamaalaamisena sosiaalisessa mediassa.

Suomi pärjää siis kansainvälisissä oppimisvertailuissa. Hieno homma.

Mitenkähän tuo olisi, jos mitattaisiin pelkästään työrauhaa. Olisiko menestys yhtä hyvä? Tuskin.

Koulukiusaamista on tavalla tai toisella aina ollut, mutta opettajien auktoriteetin mureneminen on hälyttävää.

Kukaan ei kaipaa menneiden vuosikymmenten kaltaisia kansankynttilöitä, mutta alkeellisimpiakin pelisääntöjä rikkovien oppilaiden ohella pilttinsä puolia kyynärpäät korkealla pitävät vanhemmat eivät ole häiriötekijöistä vähäisimpiä.

Maamme 100-vuotisen historian keskeisimpiä peruskiviä on oppivelvollisuus. Olisiko aika päivittää termi oppioikeudeksi? Suomi on niitä maita, joissa kaikilla on oikeus oppia.

Oppioikeuden tienraivaajiksi tarvitaan sellaisia rakennusmiehiä kuin Kuopion Päivärannassa työskentelee.

Uusimmat

Nimellä

Kuopio irtisanoo henkilöstöään – vanhustenhoitoa uhkaa työvoimapula

Kova leipä, pehmeä markkinointi

Kusti ei voi polkea paikallaan

Jalkapallokansan elinkautinen päättyy vihdoin ja karmeat haavat umpeutuvat sielustani

Kaikki lääkitykselle

Malttia pöyristymisiin

Kiitos talvi! – Ensin pieni flikflak-sarja, sitten ohjelmassa rintarauhasten sulatus

Julkisuus, tuo ikävä kiusanhenki

Kiroilevalta isältä vesselille

Hälytyskellot eivät kuulu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.