Sienien katselua

On jäänyt lähtemättömästi mieleen eräs juttukeikka vuosia sitten. Ensimmäiset thaimaalaiset metsämarjan poimijat olivat rantautuneet Savoon. Tukikohtana heillä oli vanha koulu Rautalammilla.

Kuulumisten vaihdon lomassa seurasin keittiössä, kuinka sikäläinen muonavastaava teki porukalle soppaa. Hellalla höyrysi kymmenen litran kattila, jota hän hämmensi antaumuksella. Kattilassa kiehui puolitettuja ja kokonaisia sieniä. Ihan outoja lajeja, mitä nyt oli mustikkasavotan ohessa löytynyt.

Epäilin kokille, että myrkyn keitit. Hän vain nyökytteli ystävällisesti, että hyvääpä hyvinkin. Ilmeisesti jäivät henkiin, kun ei perästä kuulunut.

Asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta tuli sittenkin erinomainen sienisyksy. Facebookin sienestys- ja marjastusryhmässä esitellään käsittämättömän suuria herkkutatti- ja kantarellisaaliita. Yleensä niin harvinainen ykköslaatu on nyt tavanomaista.

Viikonlopun sieniretki Suonenjoella osoitti, että myös perinteiset suolasienet kuten rouskut ja haapasienet ovat nousseet, eikä sienissä ole matoja juuri lainkaan. Ei edes lampaankäävissä, joita on mukavasti kerätä. Metsissä on jo viikkoja läikkynyt punaisina myös suuria puhtaita haperoesiintymiä.

En tiedä, onko harrastajien vitsiä vai totista totta, mutta Facebookissa kysytään jatkuvasti apua sienien tunnistamiseksi. Rouva X on katkaissut sienen, räpännyt kuvan kännykällä ja kysyy, mikä sieni. Voiko tätä syödä?

Yllättävän moni rientää avuksi arvuuttelemaan. Jotkut opastavat, että älä syö, jos olet epävarma. Muutamat kauhistuvat, ettei näin pitäisi sieniä edes yrittää tunnistaa.

Kävin aikoinaan kauppasienten poimijakurssin. Siellä opetettiin tunnistamaan yleisimmät kauppasienemme, joita on reilut 20. Vaikka on kurssi käyty, iskee metsässä usein epävarmuus. Sieni on nuorena ja vanhana aivan erinäköinen. Elämänkaaren aikana väri muuttuu. Myös kasvupaikka ja sää vaikuttavat ulkonäköön. Siksi sienen jalka on hyvin tärkeä osa sienen tunnistamisessa.

Itselläni sienestys ei koskaan ole mennyt niin veriin, että pitäisi kerätä uusia ja eksoottisia lajeja. Tyydyn vakiokattaukseen, jotka varmasti tunnistan. Silti viimeistään sienistä ruokaa laittaessa hiipii mieleen epäilys, josko joukkoon sittenkin lipsahti väärä sieni.

Kiivaimman sienisesongin aikaan Munuais- ja maksaliitto muistuttaa, että metsissä on myös myrkyllisiä sieniä. Onneksi vakavat sienimyrkytykset ovat kuitenkin harvinaisia.

Pelkkä sienen maistaminen aiheuttaa harvoin oireita. Vakavissa tapauk­sissa on aina syöty sieniateria. Jos epäilee saaneensa sienimyrkytyksen, kannattaa soittaa myrkytystietokeskukseen tai hakeutua suoraan terveyskeskukseen. Lääkehiiltä on syytä ottaa mahdollisimman nopeasti, sillä se estää sienimyrkkyä imeytymästä.

Myrkytyksen hoksaamista hankaloittaa se, että oireiden alkaminen vaihtelee sienestä riippuen vajaasta tunnista jopa useaan vuorokauteen. Vakava myrkytys voi vaurioittaa maksaa ja munuaisia.

Tässä oli tämänkertainen pelotteluosuus, ja sitten ei kun tervemenoa metsään keräämään sieniä!

Etenkin tässä lajissa laatu korvaa määrän. Metsässä kannattaa halkoa ja pilkkoa, sillä mitä sitä turhaan kotiin huonoja sieniä kantamaan. Itse en kanna enää hyviäkään kilokaupalla, sillä niissä on tuntien siivoaminen ja säilöminen.

Nykyään valikoin koriin ilman esikäsittelyä syötäväksi kelpaavia sieniä kerta-annoksen eli paistinpannullisen verran.

Eikä tarvitse kerätä senkään vertaa. Voi vain kulkea ja katsella. Syksyinen metsä on haikean kaunis.

Kirjoittaja on uutistoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Joulukuusi perustuu valeuutiseen

Isot maalit jäävät tekemättä

Työtä tekijöille on tarjolla

Hyvin pahoinvoivat nuoret

Uberista voi oppia

Viinasta kannattaa puhua

Stadion on saatava nopeasti

Onko sivistys jo ruma sana?

Missä auto, siellä ongelma

Monenlaista mediapeliä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.