Sote on kesytettävä tavoille

Periaatteessa urakka on yksinkertainen. Suomalaisen pitää saada nykyistä mutkattomammin hyvää hoitoa silloin kun hän on sen tarpeessa.

Siitä on jokseenkin laaja yksimielisyys, että julkisen terveydenhuollon uskomattoman painavat ja julmetun kalliit byrokratian rattaat joutavat romutettavaksi.

Tämä koskee käytännössä lapsiperheitä, työttömiä, eläkeläisiä ja vanhuksia. Työssäkäyvät ovat tavalla tai toisella asianmukaisessa hoidossa työterveyshuollon piirissä.

Mutta siihen se konsensus sitten loppuukin. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen oli edellisen hallituksen asialistalla kohta numero yksi.

Varhain kävi selväksi, ettei harjoituksesta tule helppo, vaikka sitä olivat pohtimassa maan parhaat voimat lukuisissa työryhmissä.

Suurimpia virheitä oli lähteä viemään eteenpäin kahta niin suurta ja tunteita herättävää kokonaisuutta kuin sote ja kuntauudistus.

Pala tarttui kurkkuun, sinne se myös jäi.

Hallitus vaihtui.

Sote pysyi myös porvarivetoisen ministeristön esityslistalla, mutta meno oli samalla tavalla kiikkerää kuin aiemminkin. Pääministeri väläytti jo reilu vuosi sitten äärimmäistä keinoa eli eroanomuksen viemistä Tasavallan presidentille, jos homma ei ala edistyä.

No alkoihan Iisakin kirkon, suomalaisittain soten rakentaminen edistyä, kun poliittista painia käytiin riittävän lähellä kuilun reunaa.

Hallituskriisi puoli vuotta eduskuntavaalien jälkeen ei olisi tehnyt hyvää taloustaantumassa olevassa maassa, jossa yhteiskuntaneuvottelut oli vedetty telakalle ja haettiin vauhtia kilpailukykyneuvotteluihin.

Yksinkertaistettuna ratkaisu löytyi, kun keskusta sai maakuntahallinnon ja kokoomus valinnanvapauden soteen. Perussuomalaisille kävi kaikki.

Kun on seurannut sotemallin rakentamista käytännössä, selvää on, että edessä on valtava, osin mahdoton viestinnällinen haaste.

Kuinka kertoa mahdollisimman konkreettisesti se, miten uudistus vaikuttaa juuri Sinuun? Vaikka tietoa olisi tarjolla kuinka runsaasti tahansa, kansalaiset kohtaavat isoja kysymysmerkkejä ja käytännön pulmia näin suuressa muutoksessa. Se on myönnettävä, ja siihen on valmistauduttava.

Hahmotellussa mallissa on paljon hyvää.

Otetaan nyt esimerkiksi valinnanvapaus, jonka tiimoilta käytävä keskustelu harhautuu liian usein puhtaasti ideologisille sivupoluille.

Miksi suomalaisella ei voisi olla mahdollista hankkia tarvitsemaansa sosiaali- ja terveyspalvelua sieltä, mistähän hyväksi näkee? Oli palvelutarjoaja sitten julkinen tai yksityinen.

Kaiken järjen mukaan julkinen puoli on etulyöntiasemassa. Kansalaiset ovat tottuneet hakemaan sieltä palvelunsa.

Jos se on toiminut, miksi he lähtisivät vaihtamaan? Ihan vain muutoksen vuoksi. Tuskin.

Mutta jos palvelu ei toimi, vaihtoehtoja pitää harkita ja niitä on hyvä olla tarjolla.

Puhdas markkinaehtoisuus ei ole riskitöntä.

Kysynnän ja tarjonnan lait toimivat aidosti siellä, missä on hyvin kysyntää. Ja päinvastoin. Esimerkiksi ikääntyvillä ja harvaanasutuilla alueilla riittävä kysyntä saattaa haihtua nopeastikin.

Mitä tehdään silloin, jos yksityinen palveluntarjoaja on jyrännyt tieltään julkisen vaihtoehdon, ja vetäytyy alueelta silloin, kun tuloslaskelman tulosrivit lukemat eivät enää miellytä.

Julkinen palveluntarjoaja ei voi olla tällaisella toimialalla yksityisen takuumies. Optimitilanne on, kun ne toimivat toistensa kirittäjinä.

Uusimmat

Nimellä

Kuopio irtisanoo henkilöstöään – vanhustenhoitoa uhkaa työvoimapula

Kova leipä, pehmeä markkinointi

Kusti ei voi polkea paikallaan

Jalkapallokansan elinkautinen päättyy vihdoin ja karmeat haavat umpeutuvat sielustani

Kaikki lääkitykselle

Malttia pöyristymisiin

Kiitos talvi! – Ensin pieni flikflak-sarja, sitten ohjelmassa rintarauhasten sulatus

Julkisuus, tuo ikävä kiusanhenki

Kiroilevalta isältä vesselille

Hälytyskellot eivät kuulu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.