Susiviha vaatii selityksen

Törmäsin ensimmäistä kertaa elämässäni susivihaan. Olen toki tiennyt sen olemassaolosta, mutta sanan loppuosan ”viha” merkitys ei ollut välittynyt perille asti.

En nytkään törmännyt tähän vihaan henkilökohtaisesti, vaan työni puolesta, kun haastattelin ihmistä, joka on saanut tappouhkauksia puhuttuaan susista.

Hämmentävää. Suomesta siis todellakin löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita paitsi salametsästämään susia myös uhkaamaan toisen ihmisen elämää sen vuoksi, etteivät nämä ole valmiita poistamaan sutta Suomen luonnosta?

Syyksi vihaan ei riitä, että susi saattaa käydä pihan lähiympäristössä tai sudet saattavat tappaa metsästyskoiria. Koiran menetys on tietysti ikävää, mutta ei siitä susivihaa saa aikaiseksi. Koiran menetys voi aiheuttaa suuttumusta, mutta että sen ansiosta alkaisi aktiivisesti vihata kokonaista eläinlajia, on hyvin äärimmäinen reaktio.

Toki joku varmaan sitenkin on toiminut.

Syyksi ei myöskään riitä pelko esimerkiksi koululaisten puolesta, vaikka pelko usein löytyykin vihan takaa.

Metsähallituksen suurpetosivuston tutkimuksessa suomalaisten asenteista suurpetoja kohtaan todetaan näin: ”Vastauksissa näkyi susipelko, jonka taustalla nähtiin mm. 1800-luvulla tapahtuneet epäillyt susien aiheuttamat kuolemat sekä tarinat ja sadut, joissa susi kuvataan ihmissyöjänä.”

Hieman yksioikoista, mutta juonsi pelko sitten mistä tahansa, se on erittäin huono motiivi tehdä päätöksiä, joiden pitäisi perustua järkeen. Jos joku pelkää lähialueensa susia, se on valitettavaa, mutta se ei ole syy poistaa susia.

Nimittäin jos päätöksiä aletaan tehdä pelkoon perustuen, vallassa on nopeasti jonkinlainen trump.

Olen melko vakuuttunut siitä, että susivihan syyn täytyy kummuta vähintään osittain jostain muualta kuin itse sudesta.

Sen takana saattaa olla esimerkiksi pitkittynyt tunne siitä, että Suomen maaseutu ei kiinnosta enää ketään. Viedään viimeisetkin palvelut ja lyödään vanhukselle jokin tekninen vimpain käteen, jolla lähihoitaja voi antaa metsämökkiin ohjeita elämässä selviämisestä.

Ja kun kaupunkilaiset alkavat vielä neuvoa, miten suden kanssa pitäisi toimia, niin silloin astutaan jo aivan liikaa varpaille.

Olen kasvanut maalla, ja muistan osalla ihmisistä olleen mentaliteetin, että omilla maillanihan minä teen mitä huvittaa ja luonto on omaisuutta. Valtio nähdään tämän ihmisjoukon – ei siis todellakaan kaikkien maalla asuvien tai edes enemmistön – ajattelussa epämiellyttäviä säädöksiä asettavana byrokratiakoneena, jonka tarkoitus ei ole olla ihmisen puolella vaan häntä vastaan.

Säädöksille naureskellaan hieman katkerasti, että tulisivat tänne katsomaan, mitä elämä on.

Herrat.

Suurpetosivustolla kerrotaan myös, että muutkin suurpedot kuin susi herättävät ristiriitaisia tunteita, joskaan eivät aivan niin voimakkaita kuin susi. Myönteisten näkemysten mukaan suurpedot kuuluvat Suomen luontoon ja ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta.

Suuri osa kriittisistä näkemyksistä liittyi siihen, että ”ihmiset kokivat päätäntävallan siirtyneen kokonaan pois paikalliselta tasolta joko kansalliselle tai pahimmillaan Suomen rajojen ulkopuolelle, Euroopan unioniin”.

Kenties susiviha kumpuaa osittain siitä, että oman elämäntavan ja päätäntävallan pelätään olevan vähenemässä. Silloin susi on vain korvaava kohde vihalle, eivätkä susien poikkeuskaatoluvat ole tähän ratkaisu.

Kirjoittaja on uutistoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Suutari pysyköön lestissään

Rockin mantereet

Kaipa se polla taas räjähtää Jaana-tädin kotona kello 20.30

Suuri Johtajasi ei ole sinun asiallasi vaan omallaan

Lapsia kuin nälkävuosina

Ilmastoahdistusta ei pidä väheksyä

Empatiakyvyn rajoja hakemassa

Kesälomareissulle kotimaassa tuli hintaa – toki halvemmallakin olisi päässyt

Alas Kiven portaita

Olen sisällöllinen väliinputoaja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.