Suuri Johtajasi ei ole sinun asiallasi vaan omallaan

Valkoisessa talossa on pohdittu ääneen Grönlannin ostamista. Koska presidentti Donald Trump itse jatkoi puhumista ja tviittaamista, se ei ehkä ollut vain ohimennen heitetty läppä, vaan jotain muuta, ehkä huomion siirtämistä oikeista kysymyksistä, ehkä paheneva pakkomielle.

Presidentti Trump on aikeissa lähiaikoina tavata Tanskan pääministerin Mette Frederiksenin. Frederiksen jo totesi uutistoimistojen mukaan selkeästi, mutta pidättyväisesti:

– Grönlanti ei ole myytävänä. Grönlanti ei kuulu Tanskalle, Grönlanti kuuluu Grönlannille. Toivon vahvasti, ettei tätä ole tarkoitettu vakavasti otettavaksi.

Mietin tässä, mitä pääministeri Frederiksen voisi, tai mitä hänen pitäisi sanoa kahdenkeskisessä tapaamisessa. "Dear Mr.President, senkin pösilö."

Mitä näissä valtiojohtajien rakentavissa ja avoimissa keskusteluissa on tapana sanoa, diplomaattisesti ja kauniisti? Sanooko kukaan maailman trumpeille, putineille, xille, orbaneille ja muille suoraan, että katohan poeka peiliin joskus sinäkin?

Pitäisi sanoa.

Kun tuntee elävänsä keskellä 1930-luvun uusintaversiota, on yritettävä nähdä vähän kauemmas, jottei ihan tuskastu.

Jatkuuko ahtaiden, tyhmien ja väkivaltaa ihannoivien populistien nousu vai kääntyykö aalto ennen kuin on taas kerran liian myöhäistä? Miksi joka puolella esiin pompsahtelee wannabe-yksinvaltiaita ja mihin se johtaa? Kuka tällä kertaa siivoaa jäljet ja korjaa rauniot?

Sillä huonosti siinä aina on käynyt. Kävi Napoleonille, kävi Hitlerille, kävi Mussolinille, eikä autuas ja kunnioitettu ollut myöskään Stalinin, Maon tai Pol Potin perintö.

Yksinvaltias, despootti tai diktaattori ei vetäydy rauhassa eläkkeelle, ja totea tyytyväisenä palatsin parvekkeelta vilkutellen, että hyvinhän tässä kävi. Jos vallan on onnistunutkin säilyttämään yhä kiristyvällä kuristusotteella, rakastetun johtajan muisto lakaistaan roskikseen heti kun teeskennellyt hautajaiskyyneleet on kuivattu.

Väliä ei ole, tuleeko autokraatti oikealta tai vasemmalta, liike-elämästä, armeijasta tai uskonnollisesta yhteisöstä. Aina ne luulevat itsestään liikaa, aina ne sotkevat ihmisten ja valtioiden asiat.

Emmekö vieläkään osaa varoa? Yhä uudelleen huudamme kuninkaaksi jonkin luihun pyrkyrin tai narsistisen roiston. Valtaa ei koskaan pitäisi antaa sille, joka sitä oikein kovasti haluaa. Suuri johtajasi ei ole sinun asiallasi, vaan omallaan.

Neuvostoliiton luhistuttua amerikkalaistutkija Francis Fukuyama esitti kirjassaan Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992) ajatuksen, että ideologioiden välinen taistelu on päättynyt liberaalin demokratian voittoon. Tulipas sanottua vähän liikaa vähän liian varhain.

Tänä kesänä Vladimir Putin puolestaan totesi harvinaisessa haastattelussa ( Financial Times 5.7.), että liberalismi on aikansa elänyt ja romukoppaan joutava aate. Yhtä väärässä vähintään kuin Fukuyama. Älkää uskoko.

Liberaalit demokratiat, joissa on hallittu markkinatalous, paljon kansalaisvapauksia, vahva sosiaalinen painotus ja pyrkimys sivistykseen, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen, ovat pärjänneet hyvin.

Siis Pohjoismaiden kaltaiset yhteiskunnat. Joitakin ongelmia on, mutta on keinojakin. Se on meistä kiinni, ei muista.

Totalitaariset ideologiat ajoivat viime vuosisadalla pahasti päin seinää. Josko olisimme siitä jotain oppineet.

Uusimmat

Nimellä

Kun katsoo vain puuta, ei näe metsää

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

Slovenia on pieni suuri maa

Jippii, muovia! – eli näin havaitsin kierrättämisessä piilevän maalaisjärjen

Internetin flunssa

Hämeessä ei ollakaan hitaita

Muistoja Niiralan montusta

Tätien ja setien työt

Eiköhän unohdeta koko juttu

Poliittista viihdettä viikoittain

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.