Talviaika ja kesänopeudet

Ihminen on tapojensa orja, vaikka kuinka kovasti haluaisi muuta väittää. Tavat tuovat turvaa tavalliseen arkeen ja rutiinit rytmittävät mukavasti arkea silloinkin kun elämä ei tunnu tanssimisen arvoiselta. Jos esimerkiksi on tottunut nousemaan aamulla tiettyyn kellonaikaan, niin sisäinen kello herättää ennen kuin herätyskello pärähtää soimaan.

Usein oivaltavasti sanotaan, että rutiinit on tehty rikottaviksi ja muutos on mahdollisuus. Vaan kun ei aina ole. Joskus muutoksesta ei ole hyötyä kenellekään ja siitä saattaa olla enemmänkin haittaa.

Sellaista on esimerkiksi talvi- ja kesäajan vaihtaminen. Tuntuu kummalliselta, että yhden tunnin siirtäminen taakse ja varsinkin eteen päin mullistaa koko elämän pitkäksi aikaa. Monesti ehtii melkein juhannus tulla ovella ennen kuin muutos vaihtuu rutiiniksi ja sisäinenkin kello on saatu siirrettyä uuteen aikaan. Sitten onkin kohta jo syksy ja talviaika, eli niin sanottu normaaliaika alkaa olemaan käsillä.

Kesäajan käyttöönottoa kokeiltiin ensimmäisen kerran jo 1942.

Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet kellojen siirtelystä. Varsinkin maanviljelijät vastustivat uudistusta, koska esimerkiksi eläimet eivät ymmärrä kellojen siirtämistä vaikka lehmät usein kulkevatkin kello kaulassa. Asiassa otettiin Suomessa aikalisä.

Lopulta kesäaikaan siirtyminen vakiintui Suomessa vuonna 1981, lähes viimeisenä Euroopassa.

Saksa ja Iso-Britannia ottivat kesäajan käyttöön jo vuonna 1916. Euroopan unionin pysyvä kesäaikadirektiivi tuli voimaan vuonna 2002. Siinä on annettu kesäaikasäännökset määrittämättömäksi ajaksi.

Alun perin kesäaikaan siirtymistä perusteltiin energian käyttöön liittyvillä syillä. Energiakriisi oli päällä 1970-luvulla, ja silloin arveltiin energiaa säästyvän kun aamuisin kesäaikaa käytettäessä sähkövaloa tarvittaisiin vasta myöhemmin.

Kellojen käyminen keskieurooppalaisella aikavyöhykkeellä vuoden ympäri olisi vastaus ongelmaan. Silloin aamut olisivat syksyisin ja talvisin vähän valoisampia, vaikka kaamoksen aikaan ei aurinko paljon paista.

Toinen varma kevään merkki ovat nopeusrajoitusten vaihtuminen kesänopeuksiin. Pohjois-Savossa kesänopeudet astuivat voimaan torstaina, ja taas saa luvan perästä sataa pitkälle ensi syksyyn. Se jouduttaa mukavasti meidän paljon ajavien työmatkaa.

Nopeusrajoituksia lasketaan loppusyksyllä alkavan talven ja pimeän vuoksi. Nopeuksia laskemalla pienennetään onnettomuusriskiä, joka olisi pimeällä muussa tapauksessa moninkertainen. Talvirajoitusten ansiosta on arvioitu säästävän vuosittain kahdeksan ihmisen hengen ja 36 jää loukkaantumatta. Lisäksi polttoaineenkulutus pienenee ja päästöt vähenevät.

Edellä olevat asiat ovat ymmärrettäviä perusteluja nopeuksien laskemisen puolesta pimeimmän talven ajaksi. Niistä huolimatta varsinkin päätieverkostolla pystyisi hyvin ajamaan sadan kilometrin tuntinopeudella vuoden ympäri.

Viitostie on Pohjois-Savossa kokonaan valaistu Joroisista Iisalmeen ja sieltä takaisin. Sen ansiosta tiellä liikkuminen on helppoa ja vaivatonta säästä riippumatta. Korkean hoitoluokituksen ansiosta tien pinta on käytännössä aina sulana.

Sen vuoksi talviaikaan tuntuu välillä kovin turhauttavalta ajaa Viitostiellä kahdeksaakymppiä, vaikka ympäröivät olosuhteet antaisivat myöten ajaa sata kilometriä tunnissa.

Kellojen pitäminen talviajassa ja kesänopeuksien säilyttäminen pääteillä eivät paljon parantaisi maailmaa. Silti ne toisivat pientä helpotusta jokaiseen päivään vuoden ympäri.

Kirjoittaja on taloustoimituksen esimies.

Uusimmat

Nimellä

Grilli ei kuulu joukkoon

Väki keskittyy Kuopiossakin

Varaus ei takaa menestystä

Napakoitten naisten vuosi

Sähkölaskun ale ei ole varma

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Jotkut ovat väärässä

Koska on aikaa kypsyä?

Eikö valtio voisi jättää metsänsä hakkaamatta?

Tunnistaudu omaiseksi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.