Tarinan paine virtsarakossa

Marko Yrjövuori kertoi oivan vinkin lehtihaastattelussa viime syksynä. Hän kehotti analysoimaan aamun kolme ensimmäistä askelta. Onko kipuja, huimaako, väsyttääkö? Askelista näkee, miten keholla menee.

Mitä mainioin vinkki, kiittelin mielessäni. Otin edesmenneen koripallolegenda Kobe Bryantin luottomiehenä tunnetun treenarin ohjeen säännölliseen käyttöön.

Hieman huimasi, kun luin vappuna STT:n uutisen, kuinka Yrjövuori olisi liioitellut rooliaan urheilumaailman supertähtien rinnalla sekä antanut vääriä tietoja työtehtävistään ja työnimikkeistään.

Mies nosti Ylen radiolähetyksessä kätensä ylös virheen merkiksi. Joku toinen voisi sanoa valehdelleensa.

Tapaus Yrjövuorta ei ole mielekästä käsitellä pelkästään totuuden ja epätotuuden kysymyksenä. Minulle se asettautuu osaksi isompaa kertomuksellisten mediatarinoiden kokonaisuutta, jonka kasvu on ollut räjähdysmäistä viime vuosina niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa. Tarkoitan siis arjen sankaritarinoita, joissa aivovamman saanut abi nousee vuoteeltaan ja kirjoittaa kymmenen ällää ja köyhä perhe itkee onnesta huvipuistossa, jonne se on päässyt jonkun hyväntekijän tai rahankeräyskampanjan turvin. Näitä esimerkillisiä kertomuksia vilisee yhtä lailla politiikan, yrityselämän kuin arkisessa viestinnässä.

Tarinallisuudessa ei sinällään ole mitään vikaa. Ongelma on siinä, että ne pohjautuvat usein yksilön kokemukseen, mutta eivät tavoita laajemmin yhteiskunnallisia kysymyksiä tai ongelmia. Tunnemme helpotusta ja oikeamielisyyttä lukiessamme köyhän perheen saamasta tukikampanjasta huvipuistoriessuineen. Usein piiloon jäävät köyhyyden yhteiskunnalliset, monimutkaiset prosessit.

Kertomuksellisuus typistyy liian usein oikeamielisyyttä hakevaksi tunnereaktioksi, yksinkertaiseksi tarinaksi, jonka taustalla ovat vain yhteiskunnallisen, poliittisen tai henkilökohtaisen hyötymisen kysymykset, kuten esimerkiksi Yrjövuoren tapauksessa.

Helpottipa moralisoida hieman. Nyt on kuitenkin minun vuoroni nostaa käsi ylös virheen merkiksi. Keksin omiani kolumnin alkuun. Luin Yrjövuoren aamun askelista kertovista vinkeistä vasta muutama päivä sitten, kun valmistelin tätä kirjoitusta. Ihan self help –mediasatujahan tuollaiset jutut ovat. Sain siitä kuitenkin kivan tarinallisen alun tälle tekstille.

Ja myönnettäköön, että kokeilin kolmen askeleen tuntemuksia yhtenä aamuna.

En tuntenut kipuja, en huimausta, en väsymystä.

Ainoastaan kasvavaa painetta virtsarakossa.

Uusimmat

Nimellä

Vieraat termit eivät saa olla sumuverho

14 vuotta vanhalla varsin klassisella kakkosautolla pääsääntöisesti ajelevalle kertakokeilu sähköavusteisella polkupyörällä riitti: Se oli silkkaa rakkautta

Kalajoki on my mind – Eksotiikka hiekkasärkillä silloin ja nyt

Tärkeimmät asiat näkee silmillään – mene metsään tarkistamaan puusi omistaja

Muistomerkit kertovat myös uhreista

Parempi sote

Hamstraajan kunnianpalautus

Kansa kaipaa aina toivoa paremmasta

Vitkuttelemalla kriisikunnaksi

Marimekko on suomalaisen naispoliitikon univormu, Saksan Merkel erottautuu pukumiesten joukosta värikkäissä jakkupuvussaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.