"Tavallisissa" tapoissa uutisointi on "tavanomaista"– Koulusurmien yhteydessä medialla on vain taivas rajana

Poliisi löysi yksityisasunnosta kuolleen naisen. Pohjois-Savon käräjäoikeus vangitsi kuopiolaisen 43-vuotiaan miehen epäiltynä murhasta. Oikeus määräsi miehen mielentilatutkimukseen. Naiseen on jälkien perusteella kohdistettu voimakasta väkivaltaa.

Ulkomaalainen keikkatyöläinen löytyi kämpästään kuolleena Kiuruvedellä. Miehen epäillään kuolleen pahoinpitelyssä saamiinsa vammoihin. Oli käyty ravintolassa ja nahisteltu.

Poliisi epäilee naisen tappaneen tuntemansa miehen Kuopiossa. Mies löytyi kotoaan muutama päivä henkirikoksen jälkeen.

Lapinlahdella ilmi tulleen henkirikoksen epäillyllä ja uhrilla on merkittävä väkivaltarikostausta. Molemmat miehet on tuomittu aiemmin tapoista. Edellisen kerran mies tuomittiin, kun hän tappoi tuttunsa lankulla hakkaamalla.

Siinä vain joitakin väkivaltauutisia Savon Sanomista kuluvalta vuodelta. Tavallista tarinaa murheellisten laulujen maasta.

Mikä meni noiden ihmisten elämässä pieleen? Olivatko he koulukiusattuja, mielenterveysongelmaisia, alkoholisteja, kaltoin kohdeltuja tai kenties talousvaikeuksissa ja eronneita? Tapahtuiko kaikki yllättäen, vai oliko merkkejä tulevasta?

Sitä me emme tiedä, sillä siitä ei media kirjoita.

Tätä jäin miettimään, kun luin uutistulvaa nuoren miehen miekalla tekemästä kouluiskusta Kuopiossa. Media kävi täikammalla läpi kaiken, minkä miehen taustasta irti sai.

"Tavallisissa" tapoissa, uutisointi on "tavanomaista". Lyhyttä, toteavaa ja viranomaiskanaviin perustuvaa uutistekstiä.

Kun teko on jotenkin poikkeuksellinen, palstatila kasvaa. Vaikuttaa siltä, että etenkin koulusurmien yhteydessä medialla on vain taivas rajana, kun haetaan vastausta kysymykseen: Miksi se teki sen?

Jäin miettimään syyllisen syyllisyyden määrää. Onko se suurempi poikkeuksellisessa teossa kuin tavanomaisessa tapossa? Entä menetetyn hengen arvo? Onko sivullisen nuoren traaginen kuolema suurempi menetys kuin toistuvan perheväkivallan uhrin kuolema?

Nämä ovat ikäviä kysymyksiä, joihin me kaikki toki tiedämme sydämessämme vastauksen. Yhtä syyllisiä, yhtä arvokkaita. Onneksi ihmisen arvoa ei mitata nettiklikkauksilla ja palstamilleillä.

Koulusurmista on paljon tutkimustietoa maailmalta ja meiltä. Jokelan ja Kauhajoen surmat käytiin perinpohjin läpi, jotta voitaisiin tehdä kaikki mahdollinen tekojen estämiseksi. Surmia tutkineen sosiaalipsykologian professori Atte Oksasen mukaan koulusurmille on syntynyt oma kulttuurinen käsikirjoitus (Yle 5.10.).

Käsikirjoituksen raaka-ainetta on muun muassa uutisvyörytys. Käsikirjoituksen päähenkilönä on surmaaja itse, nuori vihainen mies, joka hyökkää yhteisöään vastaan. Osaa näistä tekijöistä motivoi tekoa seuraava julkisuus.

Tätä kannattaa jälleen kerran pysähtyä miettimään.

Nyt kun Kuopion väkivallanteon suurin kuohu on laskenut, voimme palata menneeseen ja katsoa nykyisyyttä. Mieleen nousee pari kysymystä.

Aiempien koulusurmien jälkeen piti koko maassa lisätä koulukuraattoreiden ja -psykologien määrää. Näin ei ole käynyt, vaan suosituksista jäädään edelleen reippaasti. Miksi?

Jo noin joka kymmenes suomalainen nuori on psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet perusterveydenhuollossa. Kuopiossa lähetteiden määrä on kasvanut parissa vuodessa 50 prosentilla nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Miksi?

Viime vuonna Suomessa oli syrjäytyneitä 15–29 -vuotiaita nuoria noin 60 000. Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä oli kaksi kerta enemmän alle 30-vuotiaita kuin 2000-luvun alussa. Miksi?

Kirjoittaja on uutistoimittaja.