Tuntemattomille sankareille

Kävin katsomassa Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan. Se on samoista tarpeista rakennettu kuin Edvin Laineen ja Rauni Mollbergin versiot.

Erityisesti iisalmelaislähtöisen Laineen tulkinta on noussut kansakunnan kaapin päälle, joka on lukuisia kertoja televisioitu itsenäisyyspäivänä.

Kaikilla versioilla on omat kiistattomat ansionsa. Selvää on, että Louhimies on vastannut mittavaan haasteeseen loistavasti. Elokuva on maamme juhlavuodelle todellinen kulttuuriteko.

Samaan päätelmään ei voi tulla, kun katsoo muiden elämänalojen syksyn kirjamarkkinoille lanseeraamia ”elämänkertoja”.

Jonkinlainen esikuva tuntuu olevan Matti Nykänen. Moninkertaisen arvokisavoittajan ja aviomiehen menestys oli huomattavasti parempaa numerolappu rintamuksessa kuin mäkimontun ulkopuolella.

Nykäsen elämänhallinta on ollut yleisarvosanaltaan korkeintaan siedettävää.

Valitettavasti hänen lähipiirinsä oli menestyksestä aikoinaan niin sokaistunut, ettei osannut tai halunnut asettaa viinaan menevälle kotkalle rajoja. Riitti, kun mitaleja tuli ja kansa hurrasi.

Sitten on näitä syksyn aikana markkinoille tuotuja keski-ikään ehättäneiden miesten niin sanottuja elämänkertoja, joiden kohdalla pitää kysyä, miksi ja kenelle ne on tehty.

Yö-yhtyeen Olli Lindholm ei taida tilittää kansien välissä elämänsä karuutta aivan ensimmäistä kertaa.

Kiekkoilijat Timo Jutila ja Mika Lartama avautuvat, kuinka alkoholin käyttö karkasi peliuran jälkeen holtittomaksi. Lartama paljastaa esiintyneensä huumeissa televisiossa sekä uhkapeleihin mieltyneenä velkaantuneensa ja sotkeentuneensa sopupeleihin.

Ei olisi pitänyt, molemmat tuntuvat nyt tuumivan vuosia myöhemmin.

Niinpä.

Sananmukaisesti pohjat vetää Jere Karalahti.

Karalahti on kiistattomasti lahjakas jääkiekkoilija, mutta vähintään yhtä lahjakkaasti hän on hukannut mahdollisuuksiaan. Päihteiden käyttö on ollut kauniisti ilmaistuna monipuolista ja ihmissuhteiden hoitaminen vastuutonta.

Jos Karalahtea vertaa esimerkiksi juhlimisestaan tunnetuksi tulleeseen F1-kuljettajaan Kimi Räikköseen, ero on kuin yöllä ja päivällä. Räikkönen elää kuin huippu-urheilija, Karalahti teki urallaan sitä korkeintaan silloin tällöin.

Huumeisiin sortunut kiekkoilija, KalPaakin edustanut Marko Jantunen on katunut menneisyyttään.

Karalahdesta ei voi sanoa samaa. Antisankari, joka kuvittelee loppuikänsä olevansa sankari. Hämmentävää on, millaisella innolla media on ollut edistämässä antisankarin kirjan myyntiä.

Kuorrutuksen alle jää, mistä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta on tehty.

Ei menneisyytensä luurangoista ja vastuunsa pakoilusta tilittävistä entisistä julkisuuden henkilöistä vaan arkeaan elävistä ja velvollisuuksiaan hoitavista naisista ja miehistä.

Juhlallista on sanoa, että he ovat tämän ajan tuntemattomia sankareita, koska Tuntematon sotilas kertoo ajasta, jolloin kansakunta taisteli asein olemassaolostaan. Liian monet maksoivat siitä kalleimman mukaan.

Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Suomi on vihdoin saamassa niskalenkkiä talousongelmistaan. Yhä useammat ovat päässeet työelämään mukaan, mutta tehtävää yhä riittää.

Tulevaisuus ei synny kirjoituttamalla itsestä pehmeitä pehmeäkantisiin.