Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

Isojen yhtiöiden johtajien palkat ovat järjestään niin absurdeja, että ei mennä niihin nyt tarkemmin.

Kerrataan kuitenkin, että esimerkiksi UPM:n Jussi Pesonen tienaa vuoden aikana noin 6,4 miljoonaa euroa, ja Postin kohu- Malinenkin miltsin pintaan.

Kuopiossa puolestaan erään 61-vuotiaan Jarmo Pirhosen kokonaispalkka ei pääse lähellekään, vaan on noin 14 000 euroa kuukaudessa.

Kaupunginjohtajan palkaksi se on kuitenkin valtakunnan ykköskastia, ja kun palkka maksetaan jokatapauksessa kuntalaisten kukkaroiden kautta toisin kuin vapaaehtoiseen kauppa-aktiin perustuvassa yritysmaailmassa, tietäähän tuo.

Sanomista tulee aikana, jolloin kaupungin talous on kuralla ja yt-neuvotteluja tyrkkää laajalla rintamalla.

Postin työntekijöiden tienestitason poljenta vs. johtajan ökypalkka -soppa nosti tehokkaasti esiin, mitä Suomen kansa arvostaa.

Se on poikkeuksetta duunarin puolella, herraisoherroja ja valtaapitäviä vastaan.

Valtion omistaman Postin tapaus onkin niin järjenvastainen, että melu nousi täysin aiheesta. Teema oli kuin gasoliiniä liekkeihin keskustelussa, joka koskee ylipäätään johtoportaan ja työntekijöiden välistä palkkaeroa.

Mutta kun kansa vaatii julkisorganisaatioita koskevien yt-neuvotteluotsikoiden yhteydessä ensimmäisenä ja kiivaimmin johtoportaan ja esimiesten pihallepanoa tai palkkojen leikkaamista puolella, ainakin minulta tulee syvä huokaus.

Hallinnon kulut ovat Kuopiossakin yhteensä vain noin kolme prosenttia koko kaupungin budjetista.

Ottamatta kantaa, onko se liikaa tai miten laivan kipparointi on onnistunut, kipparia ja perämiehiä tarvitaan.

Ilmoitan tässä yhteydessä, että en ole käytettävissä.

Julkinen ja sisäinen paine, kokonaistyöaika, rapsakka vastuu, vaativa työnkuva, sylkykuppina olo ja vaikkapa miljoonat kissanristiäiset ympäri hiippakunnan oikean työn päälle ovat jotain, minkä takia tekisin 6,4 miljoonaa kertaa mieluummin omaa keskipalkkaista työtäni 7,5 tuntia päivässä vuoden ajan kuin olisin Kuopion kaupunginjohtaja 24/7 kolme kuukautta ja loppuvuoden kynsiä pureskelemassa kotona.

Kun seuraa esimerkiksi Kuopion yt-neuvotteluja koskevaa mielipiteiden vaihtoa sosiaalisessa mediassa, ydinviesti on selvä erilaisten lauserakenteiden takaa.

– Toivottavasti lähtee ylhäältä käsin eli turhat johtajat ja muut mussuttajat pois, ei ne, jotka tekevät jo nyt niskalimassa töitä.

– Aloittakaa johtajista ja heidän palkoistaan -50%.

– Kunhan kaupunginjohtaja aloittaisi omasta esikunnastaan ja jatkaisi siitä joutaviin toimihenkilöihin, jotka istuvat viisaannäköisinä konttorituoleillaan.

– Ehkä ois hyvä aloittaa kerrankin sieltä johtoportaasta joilla on huomattavasti isompi palkkakin niin ei tarttis ihan niin montaa arjen ahertajaa erottaa?

– Jonnijoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle.

Pomojen ja työntekijäportaan väliin näyttää rakentuneen ajatuskuilu, jossa johtajat, päälliköt ja esimiehet ovat turhaa ja työtä vieroksuvaa laiskanpulskeaa sakkia, kun taas me alamaiset raadamme aina persaus ruvella.

Jos ihmisyksilöä halveksutaan ja väheksytään pelkästään hänen työelämään liittyvän asemansa takia, mennään väärille urille – Vie ura sitten kohti johtoporrasta tai toiseen suuntaan.

Vaikka arvostamme syystäkin syvästi työntekijäportaan tekemistä, on pomollakin ihmisarvo ja hänen työllään merkitys.

Tietysti on hyviä johtajia ja ei-niin-hyviä. Sama pätee meihin työntekijöihin.

Ainakin itse haluan ajatella, että oli titteli mikä tahansa, keskivertosuomalainen haluaa yhä tänäkin päivänä tehdä oman hommansa hyvin.

Pieni arvostus toisiamme kohtaan ei maksa mitään.