Työssä olevien rälssi

Suomen talous on polkenut suossa viime vuosikymmenellä puhjenneesta finanssikriisistä lähtien. Syöksykierrettä pahensi kännykkäjätti Nokian murentuminen, joka vei työpaikkoja paitsi suoraan yhtiöstä myös lukuisilta alihankkijoilta.

Työttömyystilastot synkkenivät hetkessä eri puolilla maata. Aiemmin menestystään esitelleiden kaupun­kien johtajat muuttuivatkin lähes yhdessä yössä rakennemuutosalueiden edustajiksi. Sellaisia osa on edelleenkin, eli vaikeuksia ei ole lähimainkaan selätetty, vaikka monenlaista työkalupakkia on ollut käytössä.

Ja tuskinpa kaikkialle vanha aika kaikessa loistossaan heti jos koskaan palaa.

Hiemankin talouden lainalaisuuksia ymmärtävä tietää, että jos tulot pienenevät, menoja on vastaavasti pienennettävä. Näin erityisesti silloin, kun ennallaan pysyvät tai yhä kasvavat menot ylittävät pienentyvät tulot.

Ettei jäisi epäselväksi, silloin puhutaan leikkauksista.

Näin toimitaan myös kotitalouksissa. Jos tulotaso syystä tai toisesta alenee, menoja on myös katsottava kriittisesti. Aivan kaikkeen entiseen ei välttämättä ole varaa.

Ja päinvastoin. Lisätulot avaavat uusia mahdollisuuksia. Vahvana vaihtoehtona kuluttamisen ohella on säästäminen.

Omistusasumista suosivassa Suomessa asuntolaina on yleinen säästämisen muoto. Vaurastuminen saattaa mahdollistaa esimerkiksi suuremman tai muuten vain mieluisamman asunnon hankkimisen.

Talouskehityksessä on ollut vihdoin havaittavissa merkkejä paremmasta.

Kuluttajien luottamus tulevasta on valoisampi kuin aikoihin. Se ei ole ollut katteetonta.

Monen yrityksen tilauskirjat ovat täyttyneet lupaavasti. Koko maata ajatellen hienoa on ollut seurata kehitystä Varsinais-Suomessa.

Auto- ja telakkateollisuudelle soiteltiin kuolinkelloja. Ei soitella enää.

Eikä Pohjois-Savossakaan vain seurata sivusta. Metalliteollisuudessa on ollut havaittavissa työvoimapulaa.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus on vajaan parin vuoden taipaleensa aikana saanut päällensä useamman saavillisen sitä itseään. Osin ihan syystä.

Tempoileva vääntö yhteiskuntasopimuksesta meni surkeasti penkin alle. Lopulta syntyi kiky, kilpailukykysopimus, jonka siu­nauksellisuudesta voidaan olla montaa mieltä.

Harjoitus ainakin osoitti konkreettisesti, millaista euron aikana on sopeuttaa kansantaloutta. Tinkiminen on tuskallista.

Ostovoiman leikkaaminen hoitui markkamaailmassa ilmoitusasiana – devalvaatiolla.

Sen sijaan ei voi mitenkään ymmärtää, että työnseisauksia ryhdytään järjestämään, kun taloudessa vihdoin näkyy valoa.

Tampereella noin 1 500 eri teollisuuden alojen työntekijää oli loppuviikosta vuorokauden mittaisessa työnseisauksessa. Perusteluna oli poliittinen mielenilmaus Sipilän hallituksen harjoittamalle politiikalle.

Eduskunnan kyselytunnilla käytiin vilkasta keskustelua työllisyyden parantamisesta samana päivänä kun mielenilmaus alkoi.

Mielenilmauksessa mukana olevan yrityksen pääluottamusmies toivoo vastaavien reaktioiden leviävän laajemmallekin. Käsittämätöntä vastuuttomuutta.

Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta niiden asettaminen mittasuhteisiin on suotavaa. Tällaisilla toimilla syödään niiden ratkaisujen hyötyjä, joilla joku on saattanut saada tai pitää työpaikkansa.

Onko maassa työssä oleva rälssi, joka ajaa kyynärpäät korkealla omia etujaan, välittämättä niistä, jotka odottavat työmarkkinoille pääsyä? Siltä ikävä kyllä näyttää.

Uusimmat

Nimellä

Puolueen etu ennen kaikkea

Kolmannen asteen ratkaisu

Nyt vihaa poistamaan

Mestarien jäljillä

Warren ja Warren päästöt

Hallitus ei synny helposti

Vapaaehtoisesti ja hyvillä mielin

Kansan tahto selviää kohta

Muistellaan kesää

Saa sitä jossitella

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.