Tyrkytystä ja tilausansoja

Kun tuttavallinen sähköpostiviesti kertoo tuntemattoman eteläafrikkalaisen testamentanneen minulle miljoonaomaisuutensa, joka pitäisi pikimmiten lunastaa, on helppoa päätellä, että huijarihan tässä asialla. Mutta monesti ei ole yhtä ilmiselvää, että meitä yritetään vetää nenästä.

Vakuuttavasti esiintyneet taidekauppiaat erehdyttivät ortodoksisen kirkonkin uskomaan taulujensa aitouteen, vaikka kyse oli suurelta osin halvoista kopioista (SS 18.9.). Väärä tieto välittyi hyväuskoisille ostajille asti, ja moni tuntee nyt tulleensa pahasti petetyksi.

Netti ja puhelin ovat huijareille oivia toiminta-alustoja. Jatkuva riesa ovat ilmaiset näytteet, joiden vastaan ottaminen johtaa jatkuvaan tilaukseen. Näin kaupitellaan bambuhammasharjoja Suomen luonnonsuojelun nimissä, vaikka Luonnonsuojeluliitolla ei ole mitään tekemistä kampanjan kanssa.

Ruutua saattaa tulla klikanneeksi väärästä kohti, ja hupsista, saatkin tuotteen, jota et ymmärtänyt tilanneesi. Henkilö- ja pankkitietoja kalastellaan, lähetetään valelaskuja, luvataan ilmainen arvio ja lähetetäänkin siitä lasku – keinoja riittää.

Saatetaan myös häikäilemättä ilmoittaa puhelimitse, että tulemme silloin ja silloin tarkastamaan viemärinne tai tulisijojenne hormit, vaikka mikään viranomaistaho ei tee kyseisiä tarkastuksia, vaan asialla on vain yritys, joka kalastelee asiakkaita. Aika varmaa on, että jos moisen tarkastajan päästää tontilleen, niin korjattavaa löytyy, todennäköisesti kalliilla.

Oma lukunsa ovat ovelle koputtelevat ja puoliväkisin sisälle pyrkivät kauppiaat. Kuulin juuri, miten kerrostalon asukkaalle tarjottiin keittiöremontin suunnittelua niin innolla, että hyvä ettei konsultti kävellyt omistajan yli sisälle heti kun ovea raotettiin. Potentiaalinen asiakas vältti kutsumattoman vieraan vain asettumalla jämäkästi hänen tielleen ja pitämällä ovenkahvasta tiukasti kiinni.

Toisessa tapauksessa remonttiagentti pääsi sisälle omakotitaloon ja luennoi niin vakuuttavasti talon sähköjohtojen vaarallisuudesta, että hintavasta uusimisesta sovittiin. Kun asiakas tarkemmin harkittuaan yritti puhelimitse perua tilausta, lähetettiin sama kauppamies kohteeseen uudestaan muka neuvottelemaan asiasta. Hän onnistui jälleen puhumaan asiakkaan pyörryksiin, ja sopimus jäi voimaan. Vasta toinen tiukkasanaisempi puhelu tepsi, joskin peruutuksesta "unohdettiin" kertoa suorittavaan portaaseen. Asentaja ilmestyi kuitenkin ovelle aiemmin sovittuna ja sittemmin peruttuna päivänä. Remontti jäi tekemättä, sillä asiakas oli nyt vakuuttunut siitä, että se olisi ollut paitsi ylihintainen myös todennäköisesti suurelta osin turha.

Huijauksen tai sen yrityksen kohteeksi joutuneesta tuntuu helposti, että olihan tässä omaakin syytä. Olisi pitänyt olla tarkempi ja vähemmän hyväuskoinen. No kyllä, mutta se ei poista toisen osapuolen ensisijaista vastuuta: huijata ei saa, ei edes yrittää. Vaikka nolottaisi, asiaa ei pitäisi jättää siihen vaan ottaa yhteyttä kuluttajaviranomaisiin, räikeimmissä tapauksissa suoraan poliisiin.

Kuluttajaliitosta saa hyvää tukea jo nettisivuilta. Siellä todetaan selkeästi esimerkiksi, että laskua ei tarvitse maksaa, jos ei ole tilannut tuotetta. Yrityksen kontolla on todistaa esimerkiksi puhelunauhoitteella, että tilaus on tehty. Myyjä ei voi myöskään velvoittaa palauttamaan tuotetta, jota et ole tilannut. Remonttia ei tarvitse ostaa, vaikka myyjä olisi käyttänyt paljonkin aikaa käyntiinsä. Asiakasta ei saa painostaa.

Kuluttajaliitolla on myös reklamaatio-apuri-sovellus, joka auttaa asioimaan yrityksen tai myyjän kanssa ongelmatilanteissa.