Uusiutuva maailmanjärjestys

Meno maailman valtakeskittymissä on tällä hetkellä sellaista, että kylmän sodan aika vaikuttaa seesteiseltä. Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen ja Berliinin muurin sortumiseen. Samalla alkoi Venäjän heikkouden aika, jonka krapulaa itänaapurimme tuntuu jollakin tavalla potevan yhä edelleen.

Absoluuttiseen valtaan noussut Vladimir Putin valitaan viikonloppuna jälleen maan presidentiksi. Etelä-Korealla on paremmat mahdollisuudet voittaa jääkiekon maailmanmestaruus kuin oppositiolla menestyä vaaleissa Venäjällä.

Putinin kaudella Venäjä on palannut voimapolitiikkaan. Se retostelee aseistuksellaan ja sen kehittämisellä. Krimin valtauksen ohella valtiota epäillään vakavista väkivallanteoista omia kansalaisiaan kohtaan. Näistä viimeisin on entisen kaksoisagentin Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä Julian myrkyttäminen Lontoossa. Trollaus on itänaapurimme uusi teollisuudenala.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa Donald Trump toimii täysin päinvastaisella logiikalla.

Kun Trump valittiin virkaan, arvioitiin, että hän kasvaa tehtäviensä tasalle aivan kuten Ronald Reagan aikoinaan. Ei ole kasvanut.

Väki Valkoisessa talossa vaihtuu kuin SM-liigan tyvipään joukkueissa loppukaudesta. Viimeisin lähtijä oli ulkoministeri Rex Tillerson.

Putin vaihtaa aika ajoin niin ikään esikuntaansa, mutta hän arvostaa myös jatkuvuutta. Ulkoministeri Sergei Lavrov on hoitanut tehtävää 14 vuotta. Virka on pysynyt, koska olemukseltaan jähmeä Lavrov käy myös spokesmanista – Kremlille uskollisesta sanansaattajasta.

Suurvalloista myös Kiinassa siirrettiin kelloa taaksepäin, kun kansankongressi posti presidentiltä virka-ajan rajoitukset. Se tarkoittaa käytännössä, että Xi Jinping on tehtävässä loppuikänsä.

Trump on väsyksiin saakka hokenut Amerikan etua.

Se on toistaiseksi tarkoittanut, että hän kaavailee muuria Meksikon vastaiselle rajalle, laatii maahantulokieltoja sekä on asettamassa teräkselle ja alumiinille tulleja.

Yhdysvaltojen perinteisiä eurooppalaisia liittolaisia jo pelkät puheet ja suunnitelmat tulleista hämmentävät. Ne ovat haitta talouskehitykselle kaikkien muiden paitsi Trumpin mielestä.

Samaan aikaan Valkoisen talon isäntä suunnittelee tapaamista Pohjois-Korean päämiehen Kim Jong-unin kanssa. Trump on siis istumassa samaan neuvottelupöytään suljetun valtion diktaattorin kanssa, joka on uhitellut useilla ydinasekokeilla.

Mitä voitettavaa Trumpilla on? Ei sitten yhtikäs mitään. Kim Jong-unilla on taas vain voitettavaa.

Vajaat 30 vuotta sitten itäisen Euroopan maat vapautuivat rautaesiripun takaa. Ihmiset pääsivät vapaasti liikkumaan länteen toteuttamaan unelmiaan. Joidenkin unelmat toteutuivat, jotkut joutuivat pettymään kuten elämässä yleensäkin.

Vuonna 2018 vaikuttaa jokseenkin käsittämättömältä, että joissakin entisissä itäblokin maissa leijuu kaipuuta menneeseen vahvaan hallintoon.

Puola ja Unkari ovat malliesimerkkejä siitä, kuinka perinteiset länsimaiset arvot ovat sittenkin juurtuneet löysästi niiden maaperään. Molemmissa maissa kansallismieliset voimat ovat saaneet jalansijaa.

Ilmiselvää on, että epävarmuus on lisääntynyt maailmassa. Jos joku toista väittää, pää on syvällä pensaassa.

Suomen kaltaisen pienen maan menestysresepti on sama kuin ennenkin. Huolehdimme oman yhteiskuntamme kehittämisestä demokratian pelisäännöillä, ja pidämme kanavat auki tärkeisiin pöytiin.

Tästä Suomella on erinomainen historia.