Vaaleihin ay-liikkeen imussa

Seuraaviin eduskuntavaaleihin on rapiat seitsemän kuukautta. Vaikka vaalipäivänä jo sulamassa olevasta lumesta ei ole lämpimänä syksynä vielä tietoakaan, puolueet ja niiden taustavoimat ovat kaivautumassa juoksuhautoihinsa.

Sotaisaa termiä edelleen käyttäen asemiin ajo ja varustelu on meneillään. Retoriikka on sen mukaista.

Näytteen antoi Timo Soini (sin.) kolumnissaan Savon Sanomissa (2.9.). Hän kaatoi täyslaidallisen sitä itseään opposition tuulettimeen. Ulkoministeri käsitteli kirjoituksessaan sisäpolitiikkaa ja huipensi kirjoituksensa takuuvarmalla soinismillaan: punavihreä talouslinja vie tuhkatkin pesästä ja kabanossin kiukaalta.

Niinkö Soini sittenkin lähtee kevättalvella sinisten vaaliveturiksi?

Sosiaalidemokraatit ovat olleet paalupaikalla mielipidemittauksesta toiseen.

Hallituspuolueiden harmiksi talouden odotettua parempi kehitys ei ole näkynyt niiden suosiossa. Sotesota ei ole kunniaksi kenellekään, mutta se painaa erityisesti hallitusta.

Kokoomus on pitänyt pintansa parhaiten. Keskusta on kolmantena iskuetäisyydellä. Siniset ovat painuneet sarjaan lillukanvarret.

Kokoomuksellakin on mietinnän paikkaa siinä, kuinka Hjallis Harkimon ja kumppanien perustama Liike Nyt syö siltä eniten kannatusta, jos se vaaleihin lähtee niin kuin todennäköisesti tekee. Eivät kai he huvikseen maata ahkerasti kierrä?

Vaikka tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikea laji, monet taivaankappaleet ovat tällä hetkellä demareille oikeassa asennossa.

Pääoppositiopuolueen asema vaaleissa on lähtökohtaisesti otollinen. Se on nähty, että neljä vuotta hallitusvastuussa polttaa lähes aina puolueen kuin puolueen karrelle.

Ja kun muistaa, kuinka demarit joutuivat oppositioon. Perussuomalaisten jytkyn mahdollistivat vuoden 2011 vaaleissa monet sosialidemokraatteja aiemmin äänestäneet. Neljä vuotta sitten perussuomalaiset nousivat hallitusvastuuseen.

Viime vuoden kesällä perussuomalaiset jakaantuivat kahteen leiriin, eikä niiden yhteenlaskettu kannatus ole noussut lähimainkaan jytkyn tasolle. Otaksuttavaa on, että demarien gallupsuosiota selittää osin paluumuutto perussuomalaisista ja sinisistä.

Ammattiyhdistysliike tarjoaa perinteiseen tapaan vetoapuaan vaaleihin. Tiivistettynä asetelma on se, pitääkö Suomessa vielä vuonna 2019 pidettävissä vaaleissa käyttää ulkoparlamentaarista vivutusta?

Kun sulkee silmänsä ja kuuntelee demarien puheenjohtajan Antti Rinteen ja SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan puhetta, eipä tiedä, kumpi on äänessä. He puhuvat kuin yhdestä suusta esimerkiksi ajankohtaisesta hallituksen kaavailusta väljentää irtisanomissuojaa alle 20 henkilön yrityksissä.

Palkansaajajärjestöt väläyttelevät laajoilla työtaistelutoimia, jos hallitus ei vedä suunnitelmiaan takaisin.

Siinä sitä olisi sytykettä vaalisesonkiin.

Heti alkuun on syytä kysyä, miksi sellainen taho käyttäisi ratkaisun avaimia asiassa, joka kuuluu eduskunnan päätettäväksi?

Emmekö usko poliittisen järjestelmään? Niihin, jotka itse joka neljäs vuosi äänestämme säätämään lakeja.

Vilkas kansalaiskeskustelu kuuluu asiaan ja on erittäin suotavaa - sivullisiin kohdistuvat painostustoimet eivät. Opposition tehtävänä on kriittisesti arvioida kulloinkin istuvan ministeristön tekemisiä.

Kun Suomessa on vuosikymmet totuttu enemmistöhallituksiin, ne ovat olleet vahvoilla. Se ei ole sääntö. Jos vaikkapa sote etenee valiokuntakäsittelyistä eduskunnan suureen saliin, selvää ei ole, että asia on sillä taputeltu.

Uusimmat

Nimellä

Työtä tekijöille on tarjolla

Hyvin pahoinvoivat nuoret

Uberista voi oppia

Viinasta kannattaa puhua

Stadion on saatava nopeasti

Onko sivistys jo ruma sana?

Missä auto, siellä ongelma

Monenlaista mediapeliä

Uhattu monimuotoisuus

Populismin suosiolle on syynsä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.