Perheiden jaksamisessa huolestuttavia eroja

Koronavirusepidemian aiheuttamat poikkeusolot uhkaavat kasvattaa jo ennestään revenneitä hyvinvointieroja perheiden välillä. Jyväskylän yliopiston huhti–toukokuussa tekemästä kyselytutkimuksesta käy ilmi, että koronaoloihin sopeutuminen vaihtelee laidasta laitaan. Osassa perheistä rajoitusten kanssa on eletty vallan mainiosti, mutta huolestuttavan monet vanhemmat kokevat uupumusta.

Yleisen elämänkokemuksenkin nojalla on ilmeistä, että suhtautumisessa eristäytymiseen on valtavia yksilöllisiä eroja. Tiukimpien liikkumisrajoitusten ja koulusulun aika oli kuitenkin siitä erikoinen, että monessa kodissa vanhemmat ja lapset viettivät käytännössä kaiken ajan yhdessä. Asetelma on kysynyt kaikilta perheenjäseniltä pitkää pinnaa ja sosiaalisia taitoja.

Uupuminenkin on poikkeustilanteen jatkuessa täysin ymmärrettävää. Sitä koki kyselyyn osallistuneista vanhemmista vähintään kerran viikossa peräti 20–30 prosenttia. Noin yhdeksällä prosentilla uupuminen oli päivittäistä. Osuudet ovat kasvaneet vuonna 2018 toteutetusta tutkimuksesta, vaikka tulokset eivät olekaan täysin vertailukelpoisia.

Kyselyä voidaan lukea niin, että korona-aika on koetellut aivan tavallisia ja hyvinvoivia perheitä, mutta lisäksi syventänyt ongelmia siellä, missä on voitu jo ennestään pahoin. Molemmille ryhmille peruskoululaisten paluu kouluihin loppukevääksi on todennäköisesti suuri helpotus.

Myönteiseen suuntaan poikkeuksen muodostavat perheet, joissa rientojen peruuntuminen on käännetty suorastaan voimavaraksi. Aineistosta löytyy ilahduttavia esimerkkejä, joissa vanhemmat ja lapset ovat uudella tavalla lähentyneet, kun harrastuskalenterit ovat tyhjentyneet ja on saatu viettää kiireetöntä aikaa yhdessä.

Onnelliset yksittäistapaukset eivät kuitenkaan muuta kokonaisuutta, jonka kannalta yhteiskunnan toimintoja on pyrittävä normalisoimaan niin pian kuin mahdollista. Töiden ja koulun lisäksi suurin osa vanhemmista ja lapsista kaipaa ennen pitkää omia menojaan.

Sosiaalisia ongelmia on syventänyt se, että perheille suunnatut tukipalvelutkin ovat kuluneena keväänä osittain sulkeutuneet. Esimerkiksi päivystävät puhelimet ovat melko tehottomia, jos riidat kärjistyvät perheväkivallaksi.

Yhtä tärkeää ellei tärkeämpää on vanhempien toisilleen tarjoama vertaistuki, joka kärsii vastaavasti kasvokkain tapaamisten rajoituksista. Ongelmien kanssa painivien perheiden näkökulmasta yhteiskunnan takaamat arjen puitteet eivät voi palautua kyllin nopeasti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu