Presidentti Sauli Niinistö varoittaa EU:n sisäisistä erimielisyyksistä poikkeusoloissa: "Menetetyn aseman palauttaminen on aina vaikeaa"

Presidentti Sauli Niinistö muistuttaa Uutissuomalaisen debatin kirjoituksessaan, että EU:n toimintakyky vaikuttaa kaikkien jäsenmaiden asemaan. Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia

Sauli Niinistö

Sauli Niinistö

Koronapandemia on ajanut koko maailman poikkeusoloihin. On vielä kovin epäselvää, milloin poikkeusolot päättyvät. Siitä puhumattakaan, mitä sen jälkeen seuraa.

Epävarmuuden keskellä maailma on tulevaisuusennusteita täynnä. Uskottavimmat taitavat rehellisesti myöntää, ettemme vielä tiedä, millainen maailmanjärjestys tästä muokkautuu.

Vaikkei varmaa tietoa tulevasta ole, on sitä tarpeen pyrkiä muovaamaan. Kuten Henry Kissinger aiemmin keväällä Wall Street Journalissa kirjoitti, on maailman johtajilla nyt käsissään historiallinen haaste: samalla kun akuuttia kriisiä on hallittava, on rakennettava tulevaisuutta. Muuten seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

 

Ensi viikon sunnuntain Kultaranta-keskusteluissa suuntaamme katseen koronan jälkeiseen aikaan.

Miltä maailman, talouden ja yhteiskuntamme tulevaisuus näyttää? Miten käy kansainvälisen vastuunkannon, riittävätkö rahat, voimistuvatko raja-aidat?

Näiden kysymysten ratkaisussa Euroopan unionia ei parane unohtaa. Kun koronaa Euroopassa on yritetty kukistaa, ovat pääosassa olleet kansallisvaltiot eikä unioni. Tämä on ymmärrettävää, ei yksin toimivaltasyistä. Tauti on levinnyt eri alueille eri tahtiin ja eri määriin. Jokaisella on ollut kiire omiin välittömiin toimenpiteisiinsä.

Ilman toimintakykyistä EU:ta kaikkien jäsenmaiden asema koronan jälkeisessä maailmassa kävisi tukalammaksi. Mutta samat aiheet – vastuu, raha ja rajat – koettelevat unionin toimintakykyä juuri nyt.

 

Ensimmäinen koettelemuksista koskee taas kerran rahaa. Miten EU ja euroalue selviävät koronan taloudellisista rasitteista?

Tuttu jakolinja etelän ja pohjoisen välille syntyi jo eurobondeista puhuttaessa. Jatkossa koko EU:n olisi löydettävä unionin budjetista yksituumaisia ratkaisuja. On kuultu ja tullaan kuulemaan kirpeitä puheenvuoroja sekä solidaarisuudesta että vastuiden sälyttämisestä toisten harteille.

 

Toisellakin on liittymää rahaan, ja tuntuvasti mittavampaan määrään. Tarkoitan tällä Euroopan keskuspankin pitkään jatkunutta politiikkaa luoda lisää rahaa ”niin paljon kuin tarvitaan”. Saksan perustuslakituomioistuin kohahdutti viime viikolla kyseenalaistamalla EKP:n politiikan toteutusta. Tästä on seurannut melkoinen sanailu.

Tuo Karlsruhen tuomioistuimen päätös herätti heti kysymyksiä. Miten EKP voi – tai voiko se – jatkaa rahan luomista nyt koronan aiheuttaman kriisin lieventämiseen ja miten Saksa voi olla siinä mukana? Tämän ongelman juridinen laveakatseisuus luultavasti vielä kyllä selvittää.

 

Vakavampi on päätöksen herättämä kysymys tuomiovallasta – ja sen myötä kansallisvaltioiden ja unionin suhteesta. Jo nyt eräissä unionin itäisissä jäsenmaissa on haluttu tulkita, että Karlsruhe pani Euroopan tuomioistuimen kuriin ja että kansalliset lait nousivat kunniaan.

Eikä ehkä Saksassa taas olla kovin tyytyväisiä siihen, että EU:n ja EKP:n piiristä annettiin vähemmän mairittelevia lausuntoja Saksan perustuslakituomioistuimesta.

 

Kolmas kipukohta on Schengen-sopimus, joka on jo muuttoliikkeen yhteydessä ollut liipaisimella. Nyt koronatilanne on kovin erilainen eri jäsenmaissa ja on johtanut erilaisiin matkustusrajoituksiin. Niistä voi olla vaikea luopua etenkin niissä maissa, joissa tauti on päätetty tukahduttaa.

Euroopan unionille haaste on suuri. Kyvystä ratkaista sisäiset ongelmat riippuu myös unionin ulkoinen painoarvo koronan jälkeisessä maailmassa.

Unioni on viime vuosikymmenen aikana alati menettänyt vaikutusvaltaansa. Voimapolitiikka on nyt kolmen suuren kenttää.

 

Geopolitiikan ranskalainen asiantuntija François Heisbourg on varoittanut päätymisestä ”saalistajien aikaan”. Menetetyn aseman palauttaminen on aina vaikeaa, ja EU:n sisäisten erimielisyyksien kasvaessa se uhkaa käydä mahdottomaksi. Siinä menettäisivät kaikki – niin unionin pohjoisen, etelän, idän kuin lännen jäsenmaat.

Parikymmentä vuotta sitten Tony Blair edellytti unionilta vähemmän mutta parempaa. Nyt sovellutus voisi alkaa vaikkapa siitä, että vähemmän jäsenkohtaista, parempaa yhteistä edunvalvontaa.

Kirjoittaja on Suomen tasavallan presidentti.

Uutissuomalaisen debatissa esitetään punnittuja puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista kerran viikossa lauantaisin.

Uutissuomalaisen debatti on valtakunnallinen mielipidesivu, jota tuottaa Mediatalo Keskisuomalaisen ja sanomalehti Karjalaisen yhteistoimitus Uutissuomalainen.Yhteystiedot: debatti@uutissuomalainen.fi, Iida Tiihonen 044 4062393 ja Mikko Välimaa 040 0133951.

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu