Kesä ei tuo helpotusta

Ikäihminen

Pääkirjoituksen otsikko oli: Ikääntyneiden on saatava elää omaa elämäänsä (SS 7.5.). Tartuin erityisesti kohtaan ”Kesä onneksi helpottaa kaikkia tapaamisia”.

Olen 80-vuotias, kohtalaisessa kunnossa oleva mummo. Jäin leskeksi runsas viisi vuotta sitten. Kävelen joka päivä runsaan tunnin ulkona.

Minulla on digilaitteet ja lapseni pitävät minuun kiitettävästi yhteyttä. He ja sukulaiseni asuvat satojen kilometrien päässä. Nyt korona-aikana olen noudattanut tarkkaan eristäytymistä.

Lähikauppa ja apteekki toimittavat minulle tarvikkeet. En voi pyytää ketään kylään ja vaikka pyytäisin, kuinka moni tulisi, kun meidät on hyvin peloteltu, eikä varmaan turhaan, tällä ikävällä taudilla. Miten läheiseni ja sukulaiseni voisivat tulla minua puiston penkille tapaamaan?

Seurakunta ja eri järjestöt järjestävät talvisin kiitettävästi ikääntyneille monenlaista ohjelmaa, ja harrastan talvisin aktiivisesti monenlaista. Tänä talvena tuo kaikki toiminta loppui kuin seinään maaliskuussa.

Mutta niin tapahtuu joka kevät toukokuussa. Yksin eläessäni olen aina tuskaillut, miten saan kesän kulumaan. Tämän saman kysymyksen olen kuullut monen yksinäisen mummon suusta.

Miten he selviävät nyt, kun heillä voi olla moni asia huonommin kuin minulla?

Melkein kaikilla perheellisillä savolaisilla on mökki, jos ei itsellä, niin suvulla. Sinne katoavat ystävät ja taloyhtiössä asuvat.

Siksi tekee mieleni kysyä, miten kesä helpottuu meillä koronan keskellä ikääntyneillä ja yksinäisillä?

Joka kevät alkaa sama kesäohjelman puute. Nyt se ongelma vain korostuu. Nyt olisi todella järjestöjen ja seurakuntien mietittävä vakavasti, voiko mitään tehdä tälle asialle.

Itse suoraan sanoen pelkään, että henkinen kanttini ei kestä tätä ainakaan vuotta, niin kuin koronaeristyksen aikaa on jo ennustettu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu