Eivät saisi kohdistua heikoimpiin

Elina Hyvärinen Kuopio

Matti Niiranen kirjoitti, kuinka ansiokkaasti Esko Aho (kesk.) ja Paavo Lipponen (sd.) onnistuivat leikkauslistoissaan 1990-luvun talouskriisin aikaan (SS 18.4.). Lista on karua luettavaa, mutta leikkauksia oli pakko tehdä.

Siitä, leikattiinko oikeista kohteista, voidaan olla montaa mieltä. Kaikki tuolloin tehdyt leikkaukset kohdistuivat pääosin heihin, jotka jo ennestään olivat vaikeassa asemassa. Pankit ja rahoituslaitokset ajoivat suuren joukon yrittäjiä konkurssiin, vaikka osa olisi voitu pelastaa velka- ja muin järjestelyin.

Lipposen hallituksen aikaansaaman taitetun indeksin ansiosta yhtä suurempi joukko eläkkeensaajia putoaa köyhyyteen ja toimeentulotuen varaan. Taitettu indeksi myös koskee vuoden 1953 jälkeen syntyneitä, vaikka he ja heidän työnantajansa ovat maksaneet joka ikisen eläke-euron, jonka itse kukin saa.

Miksi ei puututa suurituloisten etuihin ja verohelpotuksiin, osinkoverotukseen, järjettömän suuriin palkkioihin? Miksi valtion eri hallintoalojen ja ministeriöiden tuhlailevaan varojen käyttöön ei puututa? Miksi ei leikata edelleenkään turhista yritystuista, joista suuri osa siirretään osinkoina sijoittajille?

Miksi palkataan vain lisää avustajia ja avustajan avustajia hyvä veli -järjestelmän puitteissa? Mihin tarvitaan selvityksiä selvitysten jälkeen, vaikka päätökset on jo tehty (kuten Fimean siirto)? Miksi puoluetukia maksetaan verorahoista?

Miksi ja mihin eri hallinnonalat tarvitsevat johtajia, pomoja, pikkupomoja vahtimaan työntekijöiden työaikakirjauksia, jos mitään tuottavaa työtä heille ei ole?

Miksi ulkomaille syydetään kehitysyhteistyön nimissä veronmaksajien rahaa, vaikka niiden käyttöä ei millään tavoin voida eikä edes haluta valvoa? Valtaosa näistä rahoista päätyy korruptioon ja valtaa pitävien taskuihin.

Miksi harmaaseen talouteen ja veroparatiisiyhtiöiden toimintaan ei haluta puuttua? Kysymyksiä on paljon mutta vastauksia vähän. Tosiasia näyttää olevan, että oman valta-aseman ja tulojen menettämisen pelossa päättäjät eivät uskalla tehdä päätöksiä, jotka koskisivat pääomapiirien etujen menetyksiä. Rahan valta on jo aikaa sitten syrjäyttänyt inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden.

Se on nähtävissä räikeimmin vanhusten aseman ja oikeuksien polkemisena. Heidän kaltoin kohtelunsa on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta asialle ei ole tehty käytännössä juuri mitään.

Sivistysvaltion tuntee siitä, miten se kohtelee heikompiaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu