Ilmastopolitiikka voi muuttua pakon edessä

Koronaviruksesta ja sen vaikutuksista on vaikeaa löytää mitään hyvää, ellei sellaisena pidä mahdollisuutta, että ilmasto kuormittuu hieman tavanomaista vähemmän. Jo kriisin puhjettua alkuvuodesta Kiinassa havaittiin, että hiilipäästöt laskivat, kun teollisuutta ja liikennettä ajettiin alas laajalta alueelta.

Myös hengitysilma on paikoin puhdistunut. Satelliittikuvista havaitaan, että epidemian myöhemmässä keskipisteessä Pohjois-Italiassa typpioksidin ja pienhiukkasten määrät vähenivät merkittävästi (Helsingin Sanomat 24.3.). Uutiset kertoivat jopa Venetsian kanaalien sameiden vesien kirkastuneen, kun veneliikenne pysähtyi. Kuvat kautta maailman todistavat, että globaalin massaturismin ykköskohteet ovat käytännössä täysin hiljentyneet.

Jos ihminen häipyisi kuvasta pidemmäksi aikaa, luonto vähitellen täyttäisi tyhjäksi jääneen tilan. Ihmisen tappiota ei kuitenkaan voi pitää yksioikoisesti luonnon voittona, sillä kuormitus kiihtynee entisestään, kun talouden rajoituksia ryhdytään aikanaan purkamaan.

Todennäköisenä voi pitää sitä, ettei rajat ylittävä turismi toivu kolauksesta samassa tahdissa epidemian loivenemisen kanssa. Työelämässä kokemus etätyöskentelyn kustannushyödyistä johtanee vastaavasti työmatkustamisen vähenemiseen. Näiltä osin ainakin lentämisen ilmastopäästöjen pitäisi laskea.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ei kuitenkaan ole ilmaista. Uutta talouskasvua tarvitaan, jotta kansantaloudet ja niiden julkiset sektorit voivat elpyä ja tuottaa suojelun kaipaamia resursseja.

Suomen hallitus ei ainakaan vielä aio koronakriisin vuoksi tinkiä kunnianhimoisesta tavoitteestaan, hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä. On kuitenkin epäselvää, mistä rahat otetaan muun muassa miljardiluokan raideinvestointeihin, autoilun sähköistämiseen, kotitalouksien energiaremonttien tukeen ja muihin ilmastopoliittisiin menoeriin.

Epidemia on osoittanut, että ihmiset pystyvät tiukassa paikassa sopeutumaan ankariinkin rajoituksiin ja muutoksiin arjessaan.

Väliaikaisista koronatoimista ei kuitenkaan ole malliksi ilmastotoimille, jos ja kun tavoitellaan pysyviä ja kestäviä muutoksia käyttäytymiseen. Jos jokin muuttuu, se muuttuu enemmän tai vähemmän pakon sanelema.

Suomen ilmastopaneelin jäsen, tutkimusprofessori Tuula Packalen Luonnonvarakeskuksesta toivoo, että kriisistä jäisi pysyvä oivallus, että vähemmälläkin pärjää (Savon Sanomat 27.3.). Toiveeseen on helppo yhtyä. Jos päällä oleva kriisi ei opeta, on vaikea kuvitella, mikä sitten opettaisi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu