Donald Trump helvetissä

Kari Kuula

Danten mukaan synnin vakavuus riippuu tekijän asemasta ja synnin julkisuusasteesta. Mitä korkeammassa luottamusasemassa olet ja mitä näkyvämmin törttöilet, sitä vakavampaa se on.

Pormestari tai presidentti nimittäin levittää tartuntaa tehokkaammin kuin tavalliset rivisyntiset. Jos johtaja niin kyllä minäkin. Ja kohta koko yhteiskunta mätänee. Lieju valuu alaspäin.

Huono esimerkki on melkeinpä vahingollisempaa kuin itse paha teko, helvettikirjailija ajatteli. Salainen kavallus ei pilaa muita samalla tavalla kuin kaikille avoin rötöstely.

Korruptioyhteiskunnissa tämä on nähty. Maan tapa tarttuu. Pienet seuraavat isoja. Eräs rappeuttavan esimerkin muoto tunkeutuu nyt myös paremmin toimiviin maihin.

Se on ruma puhe. Vaihtoehtoisten faktojen tehtailu. Valhemedia. Mustamaalaus. Tahallinen väärinymmärrys. Vihapuhe.

Kotien yksityisyydessä sitä itseään on toki puhuttu aina. Nyt se on tunkeutunut somen kautta aina eduskuntaan saakka.

Tällaisen puuppailun globaali airut ja puuhapelle on Donald Trump. Hänen esimerkkinsä on tarttunut tavallisiin kansalaisiin, kertovat monet jenkeissä asuvat. Vielä Bushin ja Obaman aikana tajuttiin hyvän tavan pelisäännöt ja möly pysyi mahassa.

Nyt suuren isän perässä rasistiset möläytykset, iva ja solvaukset tulevat avoimesti mediaan ja työpaikoille. Ihmiset eivät enää teeskentele sivistynyttä herraskansaa. Trump ei tehnyt USA:sta suurta vaan juntin.

Sama ilmiö meilläkin. Kerrotaan tämä yksittäistapauksen kautta. Eräs kaveri kertoi nuorempana purkaneensa pahaa oloa öhöttämällä netissä rasismia ja ilmastodenialismia. Hän sai siihen idean ja moraalisen luvan eräiltä poliitikoilta, jotka tekivät julkisuudessa samaa hienostuneemmin sanankääntein.

Niinpä nuorukainen uskoi ajavansa kotimaan hyvää puhuessaan kansanryhmiä vastaan ja osallistuessaan maalittamiseen. Samalla hän tajusi töllöilevänsä. Vanhemmat eivät olisi ylpeitä, jos tietäisivät. Räyhääminen oli silti tyydyttävämpää.

Aiheesta presidentti Niinistö otti esiin julkisen puheen ja keskustelutavan. Poliitikkojen ääniala moninkertaistuu opetuslastensa mölinässä. Oppilas on useimmiten mestariaan tyhmempi.

Tätä taustaa vasten ymmärtää Danten ajatuksen huonon esimerkin vakavuudesta. Hän lähettäisi julkisen puhekulttuurin pilaajat helvetin toiseksi syvimpään osastoon, petollisten neuvonantajien kuiluun. Siellä heidät hakataan kappaleiksi, koskapa ovat eläessään murentaneet yhteiskuntaa.

Sillä on väliä, miten puhutaan. Sanalla on taipumus tulla lihaksi.

Kommentoi