Roskia ja hirsiä

Vesa Kärkkäinen

Jokainen tavallinen kansalainen tietää, miten helppo on huomata toisen virhe ja vaikea huomata tai ainakin tunnustaa oma. Tekopyhyys asuu meissä.

Postigate oli roska, jota keskusta lähti noukkimaan SDP:n silmästä ja seuraukset tiedämme.

Vaan mikä on se hirsi, joka yhä pojottaa keskustan omassa silmässä?

Valtion omistajaohjausta on sanottu vaikeaksi politiikan lajiksi. Sellaiseksi, josta ei tule kuin sanomista. Niin näkyy olevan.

Ongelmalliseksi valtion omistajaohjauksen tekee se, että omistuksia on niin monenlaisia, kuten valtion omistajapolitiikkaa koskeva periaatepäätös perusteellisesti selvittää. On pörssiyhtiöitä ja on strategisia omistuksia. On myös erityistehtäväyhtiöitä, joista osalla on liiketaloudellisia tavoitteita ja osalla ei ole. Tähän joukkoon lasketaan muun muassa Yleisradio, Veikkaus, Finnvera ja Alko.

Valtion vähemmistöomistuksien ohjauksesta pörssiyhtiöissä vastaa Solidium Oy. Valtion ongelmallinen rooli pörssiyhtiöissä on tunnustettu monta kertaa.

Posti Group on valtion salkussa erikoistapaus ennen muita, koska sen lisäksi, että se toimii kilpailluilla markkinoilla 96-prosenttisesti, sillä on myös erityistehtävä yleispalveluvelvoitteen vuoksi. Postin kuuluu jaella viitenä päivänä viikossa sellaisia kirjelähetyksiä, jotka on varustettu postimerkillä.

PääministeriJuha Sipilän (kesk.) hallituksen omistajaohjauslinjauksessa Posti Group oli yksi niistä valtion omistamista listaamattomista yhtiöistä, jotka rinnastetaan pörssiyhtiöihin. Tähän mennessä asiasta on puhuttu lähinnä johtajien avokätisen palkitsemiskäytännön vuoksi.

Rinnastus pörssiyhtiöihin vaikeutti myös Postin omistajaohjausta. Vanhastaan tiedetään, että pörssiyhtiöissä valtio-omistaja esiintyy ulospäin kuin patsas: se ei näe, kuule, eikä puhu ja tuntokin puuttuu. Postigateen liittyvien tapahtumien valossa on selvää, että sama patsaaksi tekeytymisen periaate on ollut vallalla myös Postissa, vaikka kyse on valtion kokonaan omistamasta yhtiöstä.

Onkin tärkeää muistaa, että Sipilän hallitus vei Postia kohti pörssiä. Viimeksi Sipilän hallituksessa Postin omistajaohjauksesta vastasi elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.), joka ei esimerkiksi puuttunut Postin häiriköintiin markkinoilla (MOT 25.11.). Siinä se keskustan hirsi, josta puolueessa on oltu kovin hiljaa.

Omistajaohjauksesta vastannut kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) sai eteensä jokseenkin valmiin esityksen pakettilajittelijoiden työehtosopimuksen vaihdosta yhä halvempaan kuin kilpailijoilla. Paateron erityisavustaja Paavali Kukkonenkaan (sd.) ei hahmottanut, mitä valtio-omistajan olisi parasta tehdä. Pakettilajittelijoiden tulevaisuutta oli puntaroitu jo edellisen hallituksen aikana. Operaatio oli pitkällä, perustelut mietitty ja viestinnänkin askelmerkit katsottu valmiiksi.

Paateron olisi pitänyt tohtia ilmoittaa Postin johdolle, ettei tämmöinen peli vetele ja viedä asia tarvittaessa vaikka talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Paatero tiesi asioiden kulun ja tilanteen, koska Postin hallitus ja toimiva johto olivat korrekteja kaikissa vaiheissa. Pääministeri Antti Rinnekin (sd.) tiesi. Puuttumiskynnys oli vain liian korkea.

Eli sääntöjen vastaisesti Rinne tietysti toimi, kun hän havahtui jälkijunassa Postin hävyttömään operaatioon, jolla pienipalkkaisten palkkoja yritettiin pienentää. Vaan lopputulos oli oikea, kun työehtosopimuksen vaihto estyi.

Politiikka on kuin kevättulvainen lohijoki, josta on vaikea saada kalaa, kun roskia, risuja ja jopa hirsiä kulkee vinhaa vauhtia silmien editse. Yhtä hankala on löytää totuutta politiikan uutisvirrasta, sielläkin on roskia, risuja ja jopa hirsiä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu