Kulttuuri tarvitsee myös panostuksia

Aune Linnimäki Filosofian maisteri, taidehistorioitsija Rantasalmi

Kehittämispäällikkö Heli Gyntherin kovin ekonomispainotteinen näkemys kulttuurista herätti taiteen ja kulttuurin ystävässä muutamia mietteitä (SS 22.10.). Artikkeli alkoi talouskamppailusta kunnissa ja päättyi karuun sanaan tulonlähde. Nykyään alalla kuin alalla suunnittelijat pitävät oikeutettuina johtotähtinä tuottoa, kasvua, työllistämistä, kannattavuutta.

Kulttuuripalvelut ovat todella kapoiset. Pitää ensiksi tunnustaa, että eri taidelajien kesken on suurta epätasa-arvoa. Kaikki eivät innostu musiikista tai teatterista, on paljon hiljaa puurtavia kuvataiteen harrastajia, joille riittäisivät asialliset, vakiintuneet näyttelytilat. Kirjastojen siirryttyä osittain itsepalveluun nuo vähäisemmätkin tilat uhkaavat kadota.

Urheiluun ja liikuntaan nousee vuosittain komeita pytinkejä, mutta milloin maakuntaan viimeksi on rakennettu vaikkapa kulttuurin ja taiteen monitoimitalo? Taide ja kulttuuri eivät voi olla yksin jokin ihme-eliksiiri, joka tuottaa hyvinvointia, ehkäisee syrjäytymistä ja vähentää jopa sote-kustannuksia.

Eiköhän valittujen päättäjien tulisi vastata yhteiskunnan pyörittämisestä ja tarjota mahdollisuudet harrastaa taidetta ja kulttuuria siten, että siitä viriää elinvoimaa kaikkialle ympäristöön.

Kulttuurivastaavien kuplat tulisi hajottaa poreiksi, jotka pisaratartunnallaan leviävät mainiosti, kun olosuhteet yleissivistyneessä ympäristössä ovat suotuisat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu