Yltäkylläisyyden avaimenreiästä näkyy enimmäkseen punaista ja kakkaa

Vesa Kärkkäinen

Lapsuuden vilja-aitan ovessa oli lukko, jonka avaimenreiästä näki pelkkää pimeyttä, kun siitä katsoi sisälle. Oven sisäpuolelta ulos katsoessa näkyi punainen liiterin seinä, rehutornin musta huopakatto, tuvan harmaaksi rapistunut pääty ja vihreää nurmikkoa, jolla lepäsi kuivunut koiran kakka. Kun oikein kovasti yritti katsoa oikealle, sieltä juuri ja juuri näkyi naapurin kuusiaitaa ja tiilikattoa.

Muistikuva vuosikymmenten takaa tuli mieleen, kun luin juttua kirjasta, joka kertoo Suomen rikkaimpien ihmisten ajatuksista ( Helsingin Sanomat 1.9.). Tulonsaajien ylimmästä promillesta eli 4745 ihmisen joukosta oli otettu 90 henkilön otos.

Professori Anu Kantola ja akatemiatutkija Hanna Kuusela olivat päästäneet rikkaat kertomaan tunnoistaan nimettöminä.

Huipputuloiset vaikuttivat olevan yhteiskunnan vähäosaisimmille ihmisille kaunaisia ja kateellisia. Miksi ihmeessä? Juuri heillähän ei luulisi olevan aihetta minkäänlaiseen katkeruuteen. Omahyväiset näkemykset yhteiskunnasta eivät juuri poikkea toisistaan, oli kyse perijästä, yrittäjästä tai ammattijohtajasta. Yltäkylläisyyden avaimenreiästä näkyy enimmäkseen punaista ja kakkaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

Kirjan luoma kuva rikkaista on varmasti osin totta. Tiedän yhden miljonäärin, joka äskettäin heitteli euroseteleitä avoauton takaistuimelta eteläeurooppalaisen kaupungin köyhille. Raha on peräisin pääomasijoittajien järjestämistä omistajanvaihdoksista.

Toinen miljonääri rakensi yritystoimintaansa valtion tuilla vuosikaudet ja kuittasi summat omaan taskuunsa, kun myi yrityksen ulkomaille. Nyt kelpaa poseerata etelän auringossa ruskettunein vartaloin ja viestittää, miten on kiva pitää itsestään huolta.

Kolmas miljonääri puolestaan ajattelee voivansa neuvoa poliitikkoja pelkästään sillä perusteella, että hänellä on menestyvä yritys, paljon työntekijöitä ja paksu lompsa. Hän antaa mielellään neuvoja ylhäältä, kuin käskyjä.

He katsovat avaimenreijistään aittaan, tunnottomat ja sokeat.

Vaan onpa toisenlaisiakin rikkaita. Eräs rikas ystäväni tuumasi kerran, ettei hän ymmärrä, miksi Luoja on antanut hänelle ylen määrin rahaa ja omaisuutta. Hän kun ei sitä tarvitse, koska tulee vaimonsa kanssa toimeen hyvin vähällä. Yrittäjän elämä oli opettanut, että rahaa ei ole koskaan haaskattavaksi asti. Hyvän tekemiseen rahaa onkin sitten riittänyt.

Vuosia sitten toinen ystävä vaurastui nopeasti, kun tuli tilaisuus muuttaa raskas ura rahaksi. Työ jäi. Tilalle tuli kutsumus. Mies on tätä nykyä viittä vaille valmis pappi. Hän ainakin osaa puhua rikkauden vaaroista.

Rikas ystäväpariskunta harrastaa puolestaan hyväntekeväisyyttä omassa lähipiirissään. Yhden rankan konkurssin ansiosta heillä on säilynyt muistijälki siitä, millaista on, kun ei ole rahaa. He myös ymmärtävät, miten asiat voivat mennä aivan pieleen, vaikka miten olisi ahkera ja tekisi työnsä hyvin.

Rikkaisiin lukeutuva Timo Metsola ilahdutti blogikirjoituksellaan. Hänen mukaansa koko elämän tarkoitus on tehdä hyvää muille. Jos voittoarpa osuu omaan käteen, se ei oikeuta ylimielisyyteen vaan antaa aiheen kiitollisuuteen.

Kenties näitä rikkaita yhdistää se, etteivät he ole tyytyneet avaimenreikänäkymään, vaan he ovat avanneet mielensä oven nähdäkseen paremmin, valoisammin.

Ajat ovat sikäli huonontuneet, että kun katsoo nykyajan avaimenreikää, sieltä ei näy mitään, katsoi kumpaan suuntaan tahansa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu