Riidat hämmentävät ortodoksista kirkkoa

Suomen ortodoksinen kirkko ei ole suuri. Jäseniä kirkossa on vajaat 60 000. Pienuudestaan huolimatta ortodoksisella kirkolla on Suomessa vahva ja tunnustettu asema. Sillä on luterilaisen kirkon tapaan verotusoikeus ja sitä pidetään toisena kansankirkkonamme.

Ortodokseja ja myös kirkon ulkopuolisia ovat viime vuosina ihmetyttäneet kirkon sisällä vellovat riidat, jotka ovat saaneet runsaasti julkisuutta. Julkisuuden määrää ei sinänsä pidä ihmetellä. Ortodoksinen kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka toimintaa median pitääkin läpivalaista. Ei ole samantekevää, miten kirkon hallinto toimii ja miten se käyttää veroina kerättävät varansa.

Johtopäätös viime vuosien selkkauksista on, että ainakaan hallinto ei kaikilta osin ole tehtäviensä tasolla. Näyttää tulleen tavaksi, että hallinnon kömpelyyksiä ja epäonnistumisia ratkotaan oikeudessa. Näin on käynyt muun muassa Iisalmen seurakunnassa. Oikeutta on istuttu, mutta ainakin toistaiseksi näpeilleen on saanut vain kirkon johto. Joillekin asianajajille riitely on ollut tuottoisaa.

Viimeisin hämmennyksen aihe saatiin perjantaina, kun Yle kertoi arkkipiispa Leon tehneen työnantajalleen, käytännössä kirkollishallitukselle, ilmoituksen työssä koetusta häirinnästä. Arkkipiispan mukaan häntä on kohdeltu epäasiallisesti vuoden 2018 alusta alkaen.

Ilmoituksessaan arkkipiispa nostaa tikun nokkaan Kuopion ja Karjalan hiippakunnan piispan, metropoliitta Arsenin haastattelut Long­play-nettilehdelle ja Ylelle. Leon mukaan Arsenin suhtautuminen hänen työhönsä Karjalan kielen seurassa on ollut syyllistävää, hänen kunniaansa loukkaavaa ja rasistista.

Piispojen riitely ei ole uusi asia. Viime vuoden marraskuussa se pulpahti julkisuuteen kirkolliskokouksessa, jonka oli määrä valita ortodoksiselle kirkolle apulaispiispa. Metropoliitta Arseni ja Oulun piispa, metropoliitta Elia vastustivat kariutunutta esitystä, jota ei ollut tehty laillisessa järjestyksessä.

Ortodoksisen kirkon johtojärjestelmässä piispainkokouksella on tärkeä asema. Piispainkokous muodostuu kolmesta piispasta, jotka eivät näytä tulevan toimeen keskenään. Piispankokouksen työn kerrotaan halvaantuneen, mikä luonnollisesti haittaa kirkon muutakin hallintoa.

Moni ortodoksi sanoo, että näin ei voi jatkua. Kirkon päättävien elinten, kirkollishallituksen ja kirkolliskokouksen on otettava niille kuuluva vastuu tarvittaessa radikaaleillakin toimenpiteillä.

Hallinnollisesti Suomen ortodoksisella kirkolla on autonominen asema Ekumeenisessa patriarkaatissa. Istanbulissa varmasti mietitään, miksi pian 100-vuotiasta asemaansa juhliva Suomen kirkko ei osaa hoitaa asioitaan omin päin.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.