Kisa Euroopan kulttuurin mekasta on yhä telineissä

Savonlinna, Oulu ja Tampere ovat ilmoittaneet halukkuutensa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Kukin kandidaatti tahollaan on parhaansa mukaan hionut strategioitaan. Viime viikolla 11 jäsenen asiantuntijaraati kokoontui arvioimaan hakemuksia. Se päästi jatkoon kaikki kolme hakijaa eli ei osannut päättää yhden ehdokkaan karsimisesta.

Vaikka ratkaisu ei parantanut ehdokkaiden suhteellista asemaa, vaikuttaa, että osanottajat pitivät tulosta kukin tahoillaan kuin voittona. Kaikilla paikkakunnilla oli tunnelma katossa, vaikka asiallisesti ottaen raati ei päättänyt yhtään mitään. Se antoi ainoastaan palautetta hakemuksista. Alkukarsinta oli evästystilaisuus.

Kulttuuripääkaupunkikisa on siinä mielessä raadollinen, että voittaja kerää potin. Miten kaksi häviölle jäänyttä ehdokasta aikanaan hakuaan hyödyntää muutoin, jää nähtäväksi.

Lähtökohtaisesti Savonlinnan hakemus poikkeaa Oulusta ja Tampereesta niin, että Saimaa-ilmiöksi nimetyssä hankkeessa on mukana alueen neljä maakuntaliittoa. Huomattavaa myös on, että Saimaa-ilmiötä ei ole rakennettu alueen suurimman kaupungin ympärille vaan se huipentuu Olavinlinnasta ja oopperajuhlistaan tunnettuun Savonlinnaan.

Vaikka sekä Oulun että Tampereen hakemuksissa on mukana lukuisia alueen kuntia, ne eivät ole voineet välttyä leimautumista kasvukeskuksiinsa.

Toisin on Saimaa-ilmiössä. Mikkeli, Joensuu, Lappeenranta ja Kuopio toimisivat vuorollaan kulttuuripääkaupunkina vuosina 2022–2025. Mikä olisikaan Kuopiolle parempi vuosi kuin 2025, jolloin kaupunki täyttää 250 vuotta? Savonlinnan vuoro olisi vuonna 2026.

Saimaa-ilmiön heikkoudeksi on mainittu, että se on taiteellisesti hajanainen ja hakemus nojautuu liikaa luontoon ja matkailuun. Ne ovat itseasiassa tarvittavia erottuvuustekijöitä.

Alueen luonto tarjoaa myös taiteen tekemiselle ja tarjoamiselle poikkeuksellisen ympäristön. Neljän maakunnan kulttuuritarjonta on lisäksi historiallisesti ainutlaatuinen ja monipuolinen.

Saimaa-ilmiölle tehdään karhun palvelus, jos se nähdään suoraviivaisesti elinkeinopoliittisena hankkeena. Toki se on elinkeinopolitiikkaakin, mutta vaikutukset ovat välilliset.

Neljän maakunnan mukana olo Euroopan kulttuuripääkaupunkihaussa on harvinaista herkkua. Se on konkreettinen näyttö siitä, että yhteisiä nimittäjiä löytyy, kun niitä vain todenteolla haetaan. Saimaa-ilmiöstä on mallia muutoinkin itäisen Suomen yhteistyöhön, jossa on ollut taipumusta nurkkakuntaisuuteen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu