Räjähdyksestä katastrofi kovaonniselle Libanonille

Tuhoisa räjähdys Beirutin satamassa tiistaina kiinnitti muun maailman huomion hetkeksi Libanoniin, jota koronaviruksen kiihdyttämä talousromahdus on runnellut jo ennestään pahoin. Voimakkuudeltaan noin kilotonnin ydinräjähdettä vastannut lähes kolmen tuhannen tonnin ammoniumnitraattivaraston räjähdys tuli katastrofina pitkittyneen kriisin päälle. Kuolleita oli keskiviikon tietojen mukaan ainakin sata, kodittomiksi jääneitä ainakin 300 000 ja aineelliset vahingot arviolta 3–5 miljardia dollaria.

Inhimillinen hätä herättäisi ihanteellisessa maailmassa liennytykseen Lähi-idässä. Lähentymisestä nähtiin orastavia merkkejä, kun Libanonin verivihollisenaan pitämä Israel lupasi toimittaa maahan humanitaarista ja hätä­apua sekä lääkkeitä. Helsingin yliopiston professori Hannu Juusola varoitti kuitenkin odottamasta liikoja, sillä kehitys voi kulkea yhä huonompaan suuntaan. Räjähdys voi hänen mukaansa lisätä edelleen poliittisia jännitteitä ja kansalaisten tyytymättömyyttä valtionjohtoa kohtaan. Poliittinenkin tilanne on räjähdysaltis.

Tahallisuutta ei ole voitu sulkea lopullisesti ulos selitysten joukosta, mutta vaikka tuhon välitön syy olisi onnettomuus, tapahtumat kertovat yhteiskunnan perustavanlaatuisista ongelmista.

Ammoniumnitraatti on korvaamatonta ainetta nykyaikaisessa maataloudessa ja rakennusteollisuudessa, mutta esimerkiksi Suomessa aineen säilytystä koskevat ankarat määräykset. Yli sadan tonnin varastoja on vähän, ja vaaditut suoja­etäisyydet pitävät riskin kaukana asutuksesta.

Libanonissa pääkaupunkiin, tiheän ihmisasutuksen välittömään läheisyyteen jätetty valtava räjähdemäärä on ollut tikittävä aikapommi. Uutiskanava Al-Jazeeran tietojen mukaan viranomaiset ovat pyrkineet siirtämään varastoa satamasta vuosien ajan, mutta siirtoon ei ole saatu oikeuden päätöstä. Näin toimii yhteiskunta, joka ei toimi.

Libanonin lähihistoria on raskas valtiota ja kansaa kohdanneista koettelemuksista. Vuonna 1990 päättyneen 15-vuotisen sisällissodan aikaiset jännitteet tuntuvat yhä maan sisäpolitiikassa, jossa vaikuttaa muun muassa USA:n ja Israelin terroristijärjestönä pitämä Hizbollah. Israel ja Libanon ovat yhä teknisesti sotatilassa, ja raja­kahakoita on käyty jälleen viime viikkoina.

Libanon oli keskellä talouskriisiä jo ennen koronaviruksen puhkeamista. Valuutan arvo on romahtanut ja ruokaomavaraisuus heikoissa kantimissa. Kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät lähtemään maasta.

Libanon ei nouse raunioista ilman kansainvälisen yhteisön laajaa ja tuntuvaa apua. Suomen kuuluu luonnollisesti hoitaa tuesta oma osuutensa. Rauhaturvaajien osoittaminen välittömiin avustustöihin on hyvä alku.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu