Koulujen määrä tuskin puolittuu loputtomiin

Ennakkotiedot Opetushallituksen peruskouluverkkoa koskevasta selvityksestä kertovat, että koulujen määrä on lähestulkoon puolittunut 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Selvityksen mukaan peruskouluja oli koko Suomessa vuonna 2018 peräti 42 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2000. Nykyisin määrä on noin 2 300. Vastaavasti koulujen koko on kasvanut likimain samassa suhteessa, keskimäärin 145 oppilaasta 236:een.

Pohjois-Savossa kouluja oli vuosituhannen alussa 224 mutta toissa vuonna enää 115. Etelä-Savossa pudotus oli maakuntien jyrkimpiä, 182:sta 74:ään eli reiluun kolmasosaan.

Opetushallitus on laskenut myös erilaisia skenaarioita tulevasta kehityksestä. Puolittuminen tai lähes puolittuminen mekaanisesti kahden vuosikymmenen välein voi tuskin jatkua loputtomiin, sillä parin sadan vuoden päästä kouluja olisi jäljellä koko maassa kymmenkunta. Jyrkkä vähenemistahti ainakin kaksi seuraavaa vuosikymmentä on kuitenkin selvityksen mukaan yksi mahdollinen kehityskulku, jonka seurauksena jäljellä olisi vain 1 300 koulua.

Todennäköisesti koulukatoa kuitenkin hidastetaan erilaisin valtakunnallisin ja alueellisin poliittisin toimin. Tällöinkin vähennys olisi runsas kolmannes ja kouluja vuonna 2040 jäljellä 1 500. Kolmas, optimistisin ennuste on laskettu sen mukaan, että koulujen oppilaskoko pysyisi nykyisellään, jolloin päädyttäisiin 1 800 opinahjoon.

Koulujen lakkauttamiset seuraavat väestörakenteen muutoksia eli syntyvyyden laskua ja muuttoliikettä. Kuntien talousongelmat kiihdyttävät päätöksiä.

Suurkoulut eivät tutkimusten mukaan välttämättä heikennä oppimista. Niiden etuihin lukeutuu muun muassa mahdollisuus laajempaan kirjoon valinnaisaineita.

Kouluverkon harvenemisen venyttämät etäisyydet ovat kuitenkin sietämätön ongelma lasten tasa-arvon kannalta. Opetushallituksen laskelmien mukainen jatkokehitys tekisi Suomesta ennen pitkää yhtä suurta Lappia, jossa koulumatkat olisivat kymmeniä ja lopulta satoja kilometrejä.

Kouluja lakkautetaan säästöjen nimissä. Toisaalla kuntien koulupolitiikassa esiintyy kuitenkin usein silmitöntä tuhlaamista, kuten luokattomasta rakentamisesta seuraavia remonttitarpeita tai niiden kustannusten ehkäisyä kalliilla elinkaarimallilla. Koska lakkauttaminen on rakentamista helpompaa, saatetaan päätöksiä jälkikäteen katua.

Väestö ei ole puolittumassa, joten koulukatokaan ei ole luonnonlaki, jonka edessä olisi pakko antautua. Jokainen kouluverkkopäätös vaatii aina oman, tarkan harkintansa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu