Menneisyyden kanssa tilillä

Varkauden massatornin seinäkirjoitukset kertovat omalta osaltaan, kuinka hirveä tilanne vallitsi Suomessa vuonna 1918. Tuire Punkki

Erkki Laitinen lehtori (el.) Karttula

Patsaiden kaataminen Yhdysvalloissa osoittaa, että kansakunta ei ole tehnyt vielä tiliä menneisyydestään. Siellä on edelleen ainakin kaksi suurta kipupistettä, joita ei ole käsitelty avoimesti kansallisella tasolla.

Vanhempi niistä on alkuperäisten intiaanikansojen kulttuurin tuhoaminen. Näillä kansoilla oli monin paikoin korkeatasoinen kulttuuri, kunnes eurooppalaiset valloittajat alistivat julmasti ja petollisesti intiaanikansat toisensa perään.

Nuorempi kipupiste on Afrikasta tuotujen mustien käyttäminen laajasti ja järjestelmällisesti orjatyövoimana suurilla plantaaseilla. Siitä tuli syvä haava kansakunnan historiaan, ja se näkyy edelleen mustien kansalaisoikeuksien rajoittamisena ja erilaisena rasismina. Siksi patsaita kaatuu ja mielenosoitukset laajenevat.

Suomessakin on esitetty vaatimuksia varsinkin sellaisten patsaiden ja muistomerkkien poistamisesta, jotka liittyvät vuoden 1918 sotaan, vapaussotaan / sisällissotaan. On vaadittu, että pitäisi selvittää nimenomaan valkoisten tekemät rikokset ja murhat. Tuntemattoman sotilaan Hietanen totesi, että sota on aina molemminpuolista pahantekoa, ja se pätee myös sisällissotaamme.

Meillä sotiin liittyviä historiamme kipukohtia on tutkittu varsin perusteellisesti sekä yleisellä tasolla että yksittäistapauk- sia. Arkistolähteet ovat tutkijoiden käytössä ja netin avulla on mahdollisuus saada valtavasti tietoa. Asioista on kansallisella tasolla käyty myös monipuolista keskustelua kipeitäkään kysymyksiä kaihtamatta.

Sisällissota on aina katkeraa sotaa, koska siinä koston periaate pääsee helposti valloilleen. Voittanut osapuoli syyllistyi moniin rikoksiin ja murhiin, ja niistä on paljon tietoa saatavilla. Hävinnyt osapuoli ei tässä suhteessa jäänyt yhtään huonommaksi. Sielläkin teloitettiin paljon täysin syyttömiä ihmisiä. Erään kaupungin tällainen joukkoteloituspaikka tunnetaan nimellä veripellot. Voittajien puolella koston kierre johti sodan jälkiselvittelyissä moniin murhiin ilman oikeudenkäyntiä. Myös hävinnyt puoli oli kyllä varautunut samanlaiseen toimintaan valtaan päästyään. Monin paikoin oli teloituslistat jo laadittu valmiiksi.

Traagista vuoden 1918 tapahtumissa oli se, että valtaa tavoitteleva ryhmä käytti häikäilemättä maamme työväestöä valtapolitiikkansa pelinappulana, aivan kuten aikoinaan käytettiin talonpoikia nuijasodassa. Venäjällä valtaan päässeet bolsevikit organisoivat ja lietsoivat Suomen äärivasemmiston kanssa vallankumousta tännekin. Sosiaalidemokraatti Väinö Tanner pyrki parantamaan kansalaisten elinoloja parlamentaarista tietä, mutta tämä tie ei kapinalipun nostaneita kiinnostanut. Kun tappio häämötti, kapinajohtajat eivät jääneet vastaamaan teoistaan vaan pakenivat ajoissa Pietariin. Monet heistä katosivat pian Leninin ja Stalinin puhdistuksissa.

Valkoisten voitto, niin katkera kuin se monille olikin, pelasti kuitenkin Suomen tuhoutumasta. Leninin ja Stalinin suunnitelmat tähtäsivät Suomen liittämiseen lopullisesti neuvostokansojen suureen perheeseen. Niinpä jo talvisodan alkuvaiheessa Stalin oli varannut Suomen armeijan upseereille sekä hallinnon ja sivistyselämän johtohenkilöille omat teloituspäivät Katynin metsiin, jossa Puolan armeijan upseerit teloitettiin. Näin ei meille kuitenkaan tapahtunut, koska kansamme taisteli nyt yhtenäisenä hyökkääjää vastaan.

Annetaan Suomessa patsaiden ja muistomerkkien olla paikoillaan. Ne kuuluvat historiaamme. Suomi on kansana tehnyt tärkeätä tiliä itsenäisyyden ajan kovista kohtaloista. Voimme niistä nyt rauhallisesti ja asiallisesti keskustella. Jos vielä on henkilökohtaisia kipukohtia, nyt on aika antaa anteeksi. Vain siten me voimme kansana ja kansalaisina elää sisäisesti vapaina.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu