Pääkirjoitus 20.9.2020: Politiikka tasa-arvoistuu ja puoluekenttä pirstaloituu

Politiikan arkipäivää ohjaavat budjettiriihen kaltaiset kalenterivuoden kiinteät tapahtumat, vaihtuvat ajankohtaiskysymykset ja gallupit. Demokratiassa olennaiset muutokset tapahtuvat kuitenkin vaaleissa. Tuoreessa Politiikan ilmastonmuutos -raportissa käsitellään perusteellisesti vuoden 2019 eduskuntavaalien tulokseen johtaneita syitä.

Vaalit olivat monin tavoin historialliset. Eduskunnan nykyisistä 200 kansanedustajasta lähes puolet eli 94 on naisia. Tasa-arvon kehitys on edennyt hitaasti ja ottanut välillä takapakkia. Tutkijat pitävät ratkaisevana erona aiempaan sitä, että viime vuoden keväällä mies- ja naisäänestäjät antoivat samassa suhteessa ääniä oman sukupuolensa edustajille. Ennen muuta yhä useampi mies rohkeni tukemaan naisehdokasta (Savon Sanomat 18.9.). Suuntauksen yhtenä seurauksena Suomessa on vallassa hallitus, jonka puolueiden kaikki viisi puheenjohtajaa ovat naisia.

Toinen suuri murros on tapahtunut perinteisten kolmen suuren puolueen asemissa. Dosentti Sami Borg tuo esiin, että SDP:n, kokoomuksen ja keskustan yhteenlaskettu ääniosuus jäi ensi kertaa alle 50 prosentin (Yle 17.9.). Samalla puoluekenttä pirstaloitui entisestään, sillä yksikään puolue ei päässyt edes hipomaan 20:tä prosenttia.

Suomen poliittisen järjestelmän erikoisuuksiin on kuulunut se, että kolmesta entisestä suuresta puolueesta kaksi on tavannut muodostaa hallituksen rungon ja yksi jäänyt oppositioon. Tällä rajauksella SDP:n, kokoomuksen ja keskustan välillä on käytetty viime vuosikymmeninä kaikkia hallitusyhdistelmiä. Keskustan kannatuslasku ja perussuomalaisten nousu ovat tehneet hallitusmatematiikasta kuitenkin vaali vaalilta vaikeampaa. Tilanne ei helpotu, jos ja kun muut puolueet jatkavat perussuomalaisten poliittista eristämistä.

Perinteisesti poliittisia aatteita on selitetty kahdella ulottuvuudella, joista vasemmisto–oikeisto-akseli kuvaa talousajattelun ja liberaali–konservatiivi-akseli arvojen eroja. Niiden rinnalle tutkijat ehdottavat sosiokulttuurista jakolinjaa, jossa vastakkainasettelut muodostuvat esimerkiksi suhteessa ilmastonmuutokseen ja maahanmuuttoon. Tällä akselilla ääripäitä edustavat perussuomalaiset ja vihreät ovat lisänneet kannatustaan vanhojen puolueiden kustannuksella.

Erityiskysymysten vaikutus voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin, kuten SDP:n suosion nousuun pääministeripuolueena koronakriisin aikana. Perinteisten puolueiden vastaiskusta on silti vielä ennenaikaista puhua, sillä tuoreessa Ylen gallupissa SDP:n, kokoomuksen ja keskustan yhteiskannatus oli vasta 51 prosenttia (Yle 3.9.).

Äänestäjien mielenliikkeitä on entistä vaikeampaa ennakoida, kun heidän ratkaisujensa takana on yhä laajempi kirjo perusteita.

Vaalit olivat monin tavoin historialliset.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu