Pääkirjoitus 4.10.2020: Sopimusyhteiskunta hakeutuu uuteen muotoon

Metsäteollisuuden torstainen ilmoitus jättäytymisestä pois työehtosopimusneuvotteluista aloittaa uuden aikakauden suomalaisessa sopimisen kulttuurissa. Yhdeksi syyksi päätöksen ajoitukselle esitettiin pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja työnantajaliittojen tulehtuneita välejä, mutta näin kauaskantoisia ratkaisuja ei tehdä Twitter-sananvaihtojen perusteella.

Taustalla on kuitenkin todennäköisesti yleistä poliittista harkintaa, jonka mukaan sosiaalidemokraattien johtama hallitus tuskin edistää vaalikaudella työmarkkinapoliittisia uudistuksia, jotka lisäisivät lainsäädäntöteitse paikallista sopimista.

Metsäteollisuuden siirto herättää palkansaajien joukossa huolta, onko tässä alku työehtojen heikennyksille ja palkanalennuksille. Sopimusyhteiskunta muuttaa väistämättä muotoaan, mutta työehtosopimusten pitkä historia ei häviä kuin tuhka tuuleen. Liittojen merkitys ei välttämättä vähene sen enempää työnantaja- kuin työnantajapuolellakaan, sillä ne tarjoavat molemmille osapuolille neuvotteluosaamista, jonka vaalimiseen ei kaikissa yrityksissä ole vaadittavia resursseja.

Varsinkin alkuvaiheessa minimiehtoja haettaneen yhä vanhoista tesseistä. Työntekijöiden järjestäytymisaste saattaa jatkossa jopa nousta.

Sopimisen perälautoina toimivat työaikalaki ja vuosilomalaki, mutta minimipalkasta ei ole Suomessa lailla säädetty. Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin mukaan Metsäteollisuuden päätös synnyttää minimipalkkalaille akuutin tarpeen. On kuitenkin huomattava, että lähes alalla kuin alalla keskiansiot ovat reilusti yli työehtosopimuksiin kirjattujen vähimmäispalkkojen. Yleisiä palkanalennustalkoita ei liene jatkossakaan luvassa, sillä tuottavuus syntyy korkeasta osaamisesta, josta kannattaa maksaa. Sen sijaan palkat saattavat aiempaa jyrkemmin eriytyä yrityskohtaisesti ja yritysten sisällä.

Ääritapauksessa on ajateltavissa tilanne, jossa metsäyhtiö tarjoaa tuotantolaitoksen alasajon vaihtoehdoksi palkkojen alentamista. Myönteisessä tapauksessa osaavia työntekijöitä voidaan sitouttaa tulospalkkauksella, joka motivoi uurastamaan ja innovoimaan. Myös parhaat työntekijät voivat kilpailuttaa työnantajia työn ehdoilla.

Yleisesti palkkataso seurannee jatkossa entistä selvemmin yrityksen tuottavuutta markkinatalouden klassisten oppien mukaan. Taloudessa, jossa kärjistetysti voittajat vievät kaiken, meno voi olla aiempaa kovempaa keskivertotyöntekijöille mutta myös osalle yrityksistä. Toisaalta parhaiden yritysten esiinnousu ja taitavimpien osaajien palkitseminen vastaa maailmanlaajuista kilpailua, jossa suomalaisten on joka tapauksessa pakko pärjätä. Se, että suomalaisyhtiöt menestyvät ja pystyvät työllistämään, on myös yhteiskuntavastuun kantamista.

Palkat saattavat aiempaa jyrkemmin eriytyä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu