Seppo Konosen kolumni: Ei tervettä päivää kenelläkään

Seppo Kononen

Seppo Kononen

Mens sana in corpore sano! Paljon on unohtunut siitä kaikesta, mitä koulussa aikanaan opittiin. Tuo latinankielinen iskulause iskostui kuitenkin niin syvälle, että sen muistaa vielä nyt raihnaassa vanhuudessakin.

Terve sielu terveessä ruumiissa! Periaate on jalo ja innostava, mutta valitettavasti vailla pohjaa, kuten viikonloppuna meille hyväuskoisille terveysintoilijoille Ylen urheilutoimituksen toimesta paljastettiin. Kolme neljäsosaa huippu-urheilijoista kärsii parhaassa tuloskunnossaan eriasteisista mielenterveyden ongelmista ja ilman, että saisi niihin edes ymmärtäväistä apua.

Mitä hyötyä on ihmisille huippuunsa treenatuista nopeista jaloista tai vahvoista käsivarsista, jos kaikenlaiset etiäiset samaan aikaan järsivät yläkertaa pilalle?

Vuosien saatossa on nähty montakin esimerkkiä, miten huippu-urheilu ei ole raskasta vain ruumiillisesti, vaan käy myös hengen päälle. Jatkuva menestyskään ei ole välttämättä hyväksi, ja erityisen kovilla urheilusankareitten pää on häviön mustilla hetkillä – puhumattakaan niistä tilanteista, kun paljastuu, että menestys on hankittu viime vaiheessa lääketieteen vippaskonsteilla.

Olipa huippu-urheilija miten mukava tahansa, hän ei voi olla tavis. Huipulle nousu vaatii ruumiillisten kykyjen lisäksi äärimmäisen lujaa tahtoa ja keskittymistä omaan itseensä. Maailman kilpakentillä, parhaimmillaan kymmenien tuhansien katsojien silmien edessä, urheilija on suorituksensa hetkellä yksin, ja se vaatii luonnetta ja särmää.

Konsultit rahastavat uskottelemalla, miten ”jokaisessa meissä on sankari”, mutta se jos mikä on pötypuhetta. Paljon isomman hyödyn konsultit jakaisivat kuulijoilleen ylistämällä, miten onnellista on elää taviksena tavisten joukossa ilman haaveita sankariteoista.

Huippu-urheilija ei voi olla tavis.

Jos huippu-urheilija on paineineen yksin kentällä, niin kentän ulkopuolella ympärillä pyörii monenlaista väkeä: valmentajia, seurapomoja, sponsoreita kavereita, sukua, ylen innokkaita urheilutoimittajia ja kaikenlaisia muita selkääntaputtelijoita.

Yksi tahtoo yhtä, toinen toista, miten olet kaikkien mieliksi? Kaikilla ei ole kirjailija Juhani Peltosen luoman Elmon rohkeutta vetäytyä pois yleisen humun keskeltä.

Urheilijat eivät ole yksin henkisten paineittensa alla. Sairaanhoitajista liki puolet haluaa vaihtaa ammattiaan, opettajat ovat stressaantuneita puhumattakaan heidän oppilaistaan ja niin edelleen. Liekö tänä päivänä enää yhtään ihmisryhmää, joka olisi tyytyväinen olotilaansa.

Tätä se edistys teettää tahi kuten vanha kansa sanoi: kun kuuseen kurkottaa, niin katajaan kapsahtaa.

Kirjoittaja on Savon Sanomien aiempi artikkelitoimittaja.

Kommentoi