Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ihmisen osa on ratkeamaton ristiriita

Jos maailma on tuhoutumassa, hyvesignalointi on ongelmista pienimpiä. Huomion kiinnittäminen siihen voi olla katala retorinen keino, jolla konservatiivit mustamaalaavat ilmastotoimien kirittäjiä.

Maailma ei tuhoudu, vaikka se muuttuu koko luomakunnalle entistä tukalammaksi, mutta hyväksyn kuitenkin edellä kuvatun huomion.

Hyvesignalointi on omien oikeamielisten ajatusten ja hyvien tekojen esittelyä somessa. Se voi olla myös itseruoskintaa siitä, että on joskus menneisyydessä ajatellut sittemmin epäkorrekteiksi osoittautuneita ajatuksia, tai vaikkapa sortunut ilmaston kannalta haitallisiin mielitekoihin. Some-ajassa itse kukin on velvoitettu järjestämään oman näytösoikeudenkäyntinsä.

Tietenkin hyvesignalointi on hurskastelua ja maineenhallintaa, pohjimmiltaan eläimellistä pyrkimystä kohottaa asemaa lauman nokkimisjärjestyksessä. Mutta se on pientä pihinää, kun maailma palaa.

Pahinta hyvesignaloinnissa on kuitenkin se, että siinä kielletään maailman ristiriitaisuus. On olemassa oikea ja väärä, mutta kaikki ajatukset ja teot eivät jakaannu siististi näihin kategorioihin. Ihmisen osana on toimia niin, että oikeakin menee aina jotenkin väärin.

Huomaamme tämän koronakriisissä. Elämme paraikaa havainnollisessa simulaatiossa siitä, mitä tapahtuisi, jos päästöt ajettaisiin äkillisesti kohti nollaa. Oikeastaan lentoliikenteen, matkustamisen, tapahtumien ja kaiken niihin liittyvän mittavan kuluttamisen alasajo antaa vasta kalpean aavistuksen tulevaisuuden vaatimuksista. Hiilidioksidipäästöthän eivät ole juuri alentuneet, vaikka maailmantalous syöksyy lamaan.

Seuraa itku ja hammastenkiristys.

Jos siis kannattaa "kunnianhimoisia" ilmastotoimia, on hyväksyttävä niiden hinta kokonaisuudessaan. Ja rehellisimmät, lähinnä linkolalaiset, hyväksyvätkin.

Kuitenkin vain kapitalismin helvetillinen mylly pystyy jauhamaan kaiken sen hyvän, jolla hyvinvointivaltion jättiläismäiset palvelut ja tulonsiirrot rahoitetaan. Nyt olemme nähneet, mitä tapahtuu, kun mylly hidastuu tai pysähtyy. Seuraa itku ja hammastenkiristys.

Korona-aika tuottaa uusia imperatiiveja. Monihan voisi tyytyä vetäytymään hiljaiseloon, mutta jos kaikki siirtyvät säästölinjalle, tuntemamme yhteiskunta tuhoutuu. Ilmassa onkin talkoohenkeä. Ihminen, joka matkustaa kotimaassa, käy matsissa tai syömässä ravintolassa, tekee hyvän teon. Pääasia että kuluttaa – kunhan maski pysyy päässä.

Nautintojen lyhyt historia: ensin kuninkaallisten etuoikeus, sitten laajan keskiluokan ilonaihe, sitten somekilpailua siitä, kuka nauttii eniten.

Seuraavaksi nauttimisesta tulee moraalinen velvollisuus ja sitten pakko. Entä ilmasto? Puhutaan siitä toisessa yhteydessä.