Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sami Vainion kolumni Ennen olivat rosvotkin parempia

Kyberturvallisuuden asiantuntija arvioi Ylellä (26.10.), miksi kaikkien pitäisi olla huolissaan Vastaamo-tietovuodosta: koska luottamus digitaaliseen yhteiskuntaan voi murentua. Ajatuksen asettelu hieman hymähdytti. Ehkä luottamuksen oli syytäkin murentua. Jos nimittäin murheellisesta tapahtumaketjusta voi mitään valonpilkahdusta erottaa, niin kenties juuri siinä, että naiivi usko digitaalisuuden loputtoman lisäämisen ihanuuteen on mennyttä.

Jokainen uusi paljastunut yksityiskohta kertoo, että luottamus on ollut aivan liiallista. Esimerkiksi vasta alkuviikosta ilmeni, että korkea "A-luokan" tietoturva on voimassa yleensä vain julkisen puolen järjestelmissä. Yksityisiltä sote-yrityksiltä on vaadittu vain "B-luokan" eli heikkoa tietoturvaa. Järjellä ajatellen kaikkien julkisrahoitteisten sote-palvelujen tulisi olla samantasoisen, mieluummin korkean kuin matalan tietoturvan piirissä.

Lainsäätäjä ja viranomainen ovat oikein kattamalla kattaneet buffet-pöydän verkkorikollisille: tulkaa tänne, tänne voi murtautua helposti.

Asiantuntija pelkäsi pahimmillaan paluuta "kynä ja paperi" -aikaan. Pohtimisen arvoinen näkökulma.

Kun asiakas ennen vanhaan pui terapeutin sohvalla elämäänsä, keskustelun sisältö kirjattiin paperille, paperi lisättiin potilaan kansioon ja kansio talletettiin metalliseen arkistokaappiin. Tai niin olen elokuvista nähnyt.

Joka tapauksessa vaati varkaalta melkoista vaivannäköä murtautua vastaanotolle yön hämärissä, etsiä taskulampulla oikea kansio ja poistua vaivihkaa kaupungin varjoihin. Kymmenentuhannen kansion vieminen olisi ollut hyvin raskasta.

Kynälle ja paperille on vielä käyttöä.

Ennen olivat rosvotkin parempia. Vakavasti ottaen voi pohtia, onko kaikkien potilastietojen oltava internetissä odottamassa vain riittävän taitavaa hakkeria. Tietojen jakamista perustellaan sillä, että eri sosiaali- ja terveysalan toimijat pääsevät niihin helposti käsiksi. Mutta onko esimerkiksi hammaslääkärini aivan pakko tietää masennuksestani – jos sallitte kuvitteellisen esimerkin.

Sotilassalaisuudet eivät ole ymmärtääkseni näin helposti saatavilla. Myös arkaluonteisia sote-tietoja voitaisiin ajatella kirjattavan koneelle, joka ei ole yhteydessä ulkoiseen verkkoon. Siinä ilmainen vinkki maailman yksinkertaisimmasta tietoturvasta.

Jotta ei käsitetä väärin, niin todettakoon, että suuri osa ihmiskunnasta nauttii suuren osan valveillaoloajastaan digitaalisen kehityksen hyödyistä. Teknologian siunaukset voidaan kuitenkin tunnustaa, vaikka tiedostetaan sen varjopuolet ja luovutaan lapsenomaisesta kehitysuskosta. Vaikka maailma muuttuu, kynälle ja paperille on vielä käyttöä.