Seppo Kääriäisen kolumni: Alueellisempaan Suomeen

Kulkutauti on saanut aikaan sellaistakin asennemuutosta, että maakuntia ja maaseutua katsotaan uusin silmin. Hiljainen liikehdintä pois suurista ja pienemmistäkin kaupungeista on oireilua.

Helsingin Sanomien uutispäällikkö Jussi Pullinen kirjoitti pari viikkoa sitten ”aluebrutalismista”. Hän tarkoitti sitä, että valtio on siirtänyt joitakin virastoja ja työpaikkoja pääkaupungista eri puolille Suomea.

Fimea oli Pullisella yhtenä esimerkkinä epäonnistuneesta alueellistamisesta. Sivumennen kysyen; mitähän brutalismia on ollut valtion toimintojen poisvetäminen alueilta ?

Puhutaan megatrendeistä: keskittäminen ja kaupungistuminen jatkuvat. Viime vuodet ovat olleet keskittämisen kulta- aikaa.

Mutta onko tuuli kääntymässä kovimpien keskittämisvuosien jälkeen ? Ihmiset tekevät uudessa tilanteessa omia päätöksiään siirtyä pois ruuhkaisilta keskittymisalueilta väljemmille ja ehkä myös halvemmille seutuville.

Monia työtehtäviä voi tehdä missä tahansa, esimerkiksi vapaa-ajan asunnolla, josta on muodostunut tai muodostumassa monelle toinen koti. ”Alueellisempaan Suomeen voi olla aukeamassa uusi tie”, kiteyttää Pullinen. Ei siis siirretä virastoja eikä työpaikkoja, vaan työtehtäviä. Tämä on myös Sanna Marinin (sd.) hallituksen alueellistamislinja.

Onko tuuli kääntymässä?

Monipaikkaisuudesta on tullut muotiasia ja -sana. Uusi tie alueellisempaan Suomeen aukeaa, kun se myös koetaan win-win-tilanteena. Vahva Suomi rakentuu pääkaupunkiseudun, vahvojen maakuntakeskusten ja virkeiden seutujen verkostosta sekä elinvoimaisesta maaseudusta, mutta ei vastakkainasettelusta.

Aluepolitiikkakin muuttuu ajan ja olosuhteiden muuttuessa. Valtion tehtävänä on mahdollistaa ihmisille ja yrityksille sijoittua eri puolille Suomea. Alueiden saavutettavuus (liikenne- ja laajakaistaverkko), peruspalvelujen saatavuus (sote) ja koulutuspaikat (etenkin ammattikoulutus yliopistojen lisäksi) ratkaisevat. Niistä päättää kulloinenkin maan hallitus.

Ministerit Mika Lintilä (kesk.) ja Jari Leppä (kesk.) järjestivät 14. lokakuuta biotalouspaneelin. Tavoitteena on päivittää hallituksen biotalousstrategia, jotta voisimme hyödyntää nykyistä paremmin uusiutuvia luonnonvarojamme kestävän kehityksen hengessä.

Tulee kysyneeksi, voisivatko myös maakunnat, alueet ja kunnat järjestää elinvoimansa turvaamiseksi omia kierto- ja biotalouspaneeleita omintakeisten vahvuuksiensa pohjalta.

Oma-aloitteisuus ja rohkea yhteistyö ovat valttia. Tie on aukeamassa alueellisempaan ja samalla hiilineutraaliin Suomeen.

Kirjoittaja on iisalmelainen ministeri.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.