Pääkirjoitus 9.11.2020: Tutkijat moittivat oppivelvollisuusiän nostoa

Hallituksen tavoite oppivelvollisuuden pidentämisestä 18 vuoteen ja ilmaisesta toisen asteen koulutuksesta eteni viime viikolla eduskunnan lähetekeskusteluun. Samalla kritiikki uudistusta kohtaan yltyy.

Tuoreessa vaikutusarvioinnissa kasvatustieteiden tohtori Peter Johnson ja nuorisotutkimukseen erikoistunut filosofian tohtori Tomi Kiilakoski moittivat uudistusta monelta kantilta. Hallituksen perimmäisenä motiivina on vähentää koulukeskeytyksiä ja syrjäytymistä, mutta tutkijoiden mukaan vaihtoehtoja tavoitteen saavuttamiseksi ei ole riittävästi pohdittu. Oppivelvollisuusiän nostoa on ajettu itseisarvona, yksipuolisesti taloudellisin perustein, ja kasvatustieteiden näkökulma on sivuutettu.

Tutkijat muistuttavat, että oppiminen alkaa eriytyä jo alaluokilla, joten avainasemassa on varhainen tuki. Vasta toiselle asteelle panostaminen on usein liian myöhäistä. Lisäksi rahoitus kohdistuu epätarkoituksenmukaisesti ilmaisiin oppimateriaaleihin ja matkoihin, kun tarvetta olisi opetuksen ja ohjauksen vahvistamiselle.

Vaikutusarvioinnin on tilannut Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Tutkijoiden puheenvuoro ei kuitenkaan sisällä poliittista väritystä. Tiedemaailman viesti hallitukselle on ollut johdonmukainen. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen professori Hannu Heikkinen on aiemmin arvioinut samansuuntaisesti, että voimavarat olisi tehokkainta suunnata varhaiskasvatukseen ja peruskouluun.

Oppivelvollisuusiän nostaminen on vasemmistopuolueiden pitkäaikainen haave, joka on nähty suurimpana edistysaskeleena sitten peruskoulun synnyn. Hallituksessa tavoitetta on ajanut opetusministeri Li Andersson (vas.). Keskusta ja vihreät ovat hyväksyneet paketin osana hallitussopua. Eniten sitä on vastustettu kokoomuksen riveistä.

Kysymys ei kuitenkaan ole yksioikoisen ideologinen. EK on ehdottanut vaihtoehdoksi perustaitojen osaamistakuuta. Toisaalta osa elinkeinoelämää lähellä olevista asiantuntijoista on puolustanut hallituksen aikeita. Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkija Hanna Virtanen katsoo uudistuksen olevan korkeasta hinnastaan huolimatta kokonaisedullinen, jos se ehkäisee syrjäytymistä. Hänen arvionsa nojaa Talouspolitiikan arviointineuvoston kustannus–hyöty-laskelmaan.

Uudistus ei ole kelvoton, sillä sen voi odottaa nostavan koulutustasoa ja vähentävän pudokkaiden määrää. Kasvatustutkijoita kuuntelemalla voitaisiin kuitenkin löytää vielä vaikuttavampia keinoja eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Kysymys ei ole yksioikoisen ideologinen.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.