Helka Shecterin kolumni: Työkoneitten jälkeläiset etätöissä

Helka Shecter

Helka Shecter

Suomalaisia ja muitakin pohjoismaalaisia pidetään ahkerina ja luotettavina työntekijöinä. Puhutaan luterilaisesta työmoraalista. Asialle voi löytää maallisemmankin selityksen ainakin Suomen osalta. Mona Mannevuo esittää kirjassaan Ihmiskone töissä, sotienjälkeinen Suomi tehokkuutta tavoittelemassa, että nimenomaan sotakorvausaika nosti jatkuvan tehostamisen työelämän keskiöön.

Korvauksista suoriutuminen vaati Suomelta ripeitä toimia uuden teollisuuden rakentamisessa. Rintamalta tulleet miehet piti sopeuttaa aivan erilaisiin tehtäviin ja siviilien johtamaan työkulttuuriin. Työntekijää verrattiin usein koneeseen, joka piti säätää maksimitehokkuuteensa.

Jos ihmisruumis oli kone, sitä piti huoltaa ja korjata kuin konetta. Mannevuon mukaan sotienjälkeisessä Suomessa sotapsykiatria, työlääketiede ja teollisuustalous operoivat pitkälti samalla alueella ja samanlaisin termein. Nykyiset hyvinkin ihmismyönteiset työpsykologia ja ergonomia kehittyivät tältä karummalta pohjalta.

Meidän biohakkerointimme voi nähdä jatkumona sille tieteelliselle mittaamiselle, jolla tuolloin edistettiin ihmiskoneen työn joutuisuutta ja tarkkuutta. Nyt reaaliaikainen sykkeen valvonta ja askelien mittaaminen on uskottu yksilölle itselleen. Olemme sulautumassa koneisiin. Opettelemme myös opaskirjoista lajittelemaan työkaverimme luonteeltaan erilaisiksi "tyypeiksi" tullaksemme heidän kanssaan paremmin toimeen.

1900-luvun alkupuoliskolla luonnejaottelu tehtiin ruumiinrakenteen mukaan. Suurimman osan suomalaisista uskottiin olevan atleettis-leptosomisia ja siten hitaita, jäykkiä ja arvaamattomia. Semmoinen henkilö saattoi vaikka lamaantua uudessa tilanteessa, joten työnjohdon piti osata käsitellä heitä oikein. Jo sotien jälkeen ruvettiin palkkaamaan muutoskonsultteja paimentamaan työväki muutoksen polulle.

Tehokkuutta ei ihannoitu vain kilpailukyvyn vaan myös hyvinvoinnin lisäämisen nimissä, mutta kääntöpuolelta löytyi erilaisuuden huonoa sietämistä ja valtion määräysvallan kasvamista yksityiselämässä. Mannevuo näkee siinä selityksen myös meidän jälkipolvien halukkuuteen ottaa vastaan ohjeistusta myös kuluttamiseen ja ajattelemiseen.

Luonnejaottelu tehtiin ruumiinrakenteen mukaan.

Kuluva vuosi on naksauttanut suomalaisen työelämän taas uuteen asentoon. Työnantajat ovat tiettävästi saaneet havaita, että työkoneet raksuttavat miltei automaattisesti ilman jatkuvaa valvomistakin. Työntekijöitä ei ole nykyisin tyylikästä painostaa tehokkuuteen, mutta taukoja ja terveellisiä elämäntapoja suositellaan myös työn sujuvuuden nimissä.

Kirjoittaja on yhteisötoimittaja.

Kommentoi