Iikka Taavitsaisen kolumni: "Sinustakin suurin osa on tyhjää", sanoi puolisoni, ja oli oikeassa

Iikka Taavitsainen

Iikka Taavitsainen

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin sinustakin suurin osa on tyhjää, puolisoni totesi erään päivällisen jälkeen. Se ei ole kauneinta, mitä minusta on sanottu. Mutta totta.

Keskustelu oli hetken kiertänyt kehää siitä, voittaako lopulta elämä vai kuolema. Puolison mukaan elämä, koska maailmankaikkeudessa on todennäköisesti loppuun asti jollain tavalla elämäksi määriteltävää toimintaa. Minusta elämä oli häviöllä, koska suurin osa avaruudesta on sille kelpaamatonta tyhjiötä, siis ”ei mitään”, ja tuo tyhjiö vain jatkaa laajenemistaan.

Se ei kuitenkaan kelvannut voittoisaksi argumentaatioksi, koska tyhjää kuulemma olin minäkin, kun asiaa katsoi oikeasta näkökulmasta.

Oikeassahan puoliso oli: Ihminen – kuten pitkälti kaikki muukin – koostuu erilaisista atomeista. Suurin osa atomista on tyhjää, sillä atomin paino keskittyy ytimeen, ja jossakin kaukana siitä viuhtovat elektronit. Jos atomin ydin olisi millimetrin kokoinen nuppineulan pää, atomia esittäisi halkaisijaltaan kymmenmetrinen pallo.

Perspektiiviharha on inhimillistä. Emme näe pientä emmekä isoa. Atomin tyhjyys karkaa meiltä käsitteenä siinä missä avaruuden avaruuskin. Pelkästään universumin ikä, 13,8 miljardia vuotta, on valtava. Tällä hetkellä sen havaittava koko on arvioiden mukaan 93 miljardia valovuotta.

Noilla luvuilla ei ole yksittäiselle ihmiselle edes väliä, sillä aika ja etäisyys ovat meidän ulottumattomissamme.

Perspektiiviharha on inhimillistä. Emme näe pientä emmekä isoa.

Scifi-kirjailija Douglas Adams vitsaili klassikkoteoksessaan Linnunradan käsikirja liftareille tällä ajatuksella. Kauhein tiedostaville olennoille tehty kidutuslaite, ”kokonaisnäkymien pyörre”, osoittaa yksilön mitättömän paikan maailmankaikkeudessa. Sen tiedon sisäistäneistä useimmat kuolevat.

Onko elämä vain huokaus kahden tyhjyyden välillä, kyseli CMX -yhtyekin jo Melankolia-kappaleessaan. Eksistentiaalinen kriisi voi iskeä, jos oman olemassaolon merkitystä miettii liikaa kaiken olemassa olevan kannalta.

Lohduttautua kannattaakin seuraavalla ajatuksella: kaikki, mitä on tapahtunut maailmankaikkeudessa, on johtanut siihen hetkeen, että me kaikki olemme tässä ja nyt. Sattumaa tai tarkoitusta, sillä ei ole niin väliä.

Sillä on väliä, miten aikamme, huokauksemme, käytämme.

Think big, ajattele isosti, tavattiin sanoa. Humaanimpaa olisi ajatella sittenkin pienesti. Inhimillisesti. Vastakkainasettelujen aikana se on muistutus siitä, että jokainen ihminen on, mittakaavasta riippumatta, tyhjää parempi.

Kirjoittaja on kulttuurituottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu