Helka Shecterin kolumni: Joulu ilman juhlaa ja rivit rakoilevina?

Helka Shecter

Helka Shecter

Kun koronan ensimmäinen aalto iski, olimme Suomessa ikään kuin suurena perheenä suojautumassa siltä. Epidemian jatkumisen myötä tuntuu, että jakaannumme eri leireihin yhä voimakkaammin, ja yhteishenki rakoilee.

Korona ei kosketa meitä tasapuolisesti. On sairastuneita ja toistaiseksi terveitä, lievillä oireilla selviäviä ja tautiin menehtyneitä. On heitä, joiden toimeentuloon, ammatinharjoittamiseen ja talouteen korona on vaikuttanut dramaattisesti, ja toisia, joiden taloudellinen tilanne on pysynyt ennallaan. On niitä, jotka tekevät kaikkensa tartuntavaaran minimoimiseksi, ja niitäkin, joiden mielestä koronasta on nostettu liian kova hässäkkä, ja jotka eivät sen vuoksi suostu rajoittamaan omaa elämäänsä. Rajoituksetkin koskettavat varsin eri tavoin vaikka lähes eristyksiin jäävää vanhusta hoivakodissa ja etätyöläistä, jonka on luovuttava ryhmäjumppatunnistaan.

Ja nyt, jo toistamiseen, on tilanne, jossa Helsingin seutu erottuu muusta maasta taudin leviämisessä. Toki meillä on tautipesäkkeitä muuallakin, mutta Uusimaa väkirikkaimpana alueena on pahin pesäke. Ja kyse ei näytä olevan vain kansanpaljouden tuomista haasteista, vaan suoranaisesta lepsuilusta ohjeiden noudattamisessa ja vieläpä arvovaltakiistasta Helsingin ja sairaanhoitopiirin johdon ja maan hallituksen välillä.

Nyt ollaan ehkä liukumassa kohti valmiuslain käyttöön ottoa jo toistamiseen, vaikka sen piti olla viimesijainen keino poikkeustilanteessa. Asiantuntijat vaikuttavat olevan sitä mieltä, että rajoitusohjeiden tiukemmalla noudattamisella tämä voitaisiin välttää.

Tuntuu käsittämättömältä, että ihmiset eivät vapaaehtoisesti suostu tekemään voitavaansa oman ja läheistensä turvallisuuden eteen, vaan siihen pitää lain voimalla pakottaa. Täällä kauempana tuntuu esimerkiksi Lukijan Sanomien viestien perusteella jo syntyvän kaunaa Etelä-Suomea kohtaan, jonka on koettu monessa muussa asiassa kohdelleen muita alueita kaltoin. Nyt herää helposti ajatus, että niiden eteläsuomalaisten takia olemme kohta kaikki tiukkojen rajoitusten kohteena.

Toivoa sopii, että koronan perintönä ei olisi inhimillisen kärsimyksen ja taloudellisen ahdingon lisäksi myös entistä jyrkempi vastakkainasettelu maan sisällä. Yhteen hiileen puhaltaminen sopisi paremmin adventtiaikaan, kun virittelemme jälleen joulumieltä koronasta huolimatta ja sen takia. Eihän sitä tiedä, vaikka tämä koronajoulu muistettaisiin siitä, että kehittelimme uusia hienoja tapoja olla yhteydessä ja muistaa läheisiämme.

Kirjoittaja on yhteisötoimittaja.

Korona ei kosketa meitä tasapuolisesti.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.