Pääkirjoitus 14.12.2020: Kuntienkin otettava vastuu lasten liikkumisesta

Passiivinen elämäntapa aiheuttaa yhä vakavampaa tuhoa lasten ja nuorten terveydelle. Suomen viides- ja kahdeksasluokkalaisille kuluneena syksynä toteutetussa Move-mittauksessa yleinen kestävyyskunto oli entisestään heikentynyt. Muilla fyysisen toimintakyvyn osa-alueilla ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia eli ei parannuksiakaan. Kielteinen kehityssuunta on tuttu jo aiemmista mittauksista.

Tietokone- ja videopelit eivät ole läpeensä pahoja harrastuksia, mutta kokonaisuutena ne aiheuttavat valtavaa vahinkoa yhä uusien sukupolvien fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Mobiiliaikakaudella koukuttava viihde ei ole edes sidottu oman huoneeseen vaan kulkee mukana ja passivoi jatkuvasti ja kaikkialla.

Rajoittamaton ruutuaika on kauhea karhunpalvelus lapselle. Move-mittauksen luokittelussa yli 40 prosenttia viidesluokkalaisista oli kestävyyskunnossa alimmalla tasolla, mikä tarkoittaa vaikeuksia selvitä aivan arkipäiväisistä askareista. Kehittämispäällikkö Mikko Huhtiniemi Jyväskylän yliopistosta arvioi, että heikko yleiskunto johtaa oravanpyörään, jossa jäädään yhä mieluummin sohvalle.

Päävastuu lasten hyvinvoinnista on aina vanhemmilla, joita on joskus aiheellistakin syyllistää laiminlyönneistä. Yksinomaan yksilöiden vastuuseen vetoamalla ei kuitenkaan saada kansanterveydellistä parannusta aikaan. On kiinnitettävä huomiota olosuhteisiin, jotka joko kannustavat liikkumaan tai lannistavat sitä.

Jo useissa eri tutkimuksissa on havaittu, että kaupungeissa asuvat lapset ovat keskimäärin maaseudun lapsia parempikuntoisia. Yksi eroa selittävä tekijä on kodin etäisyys koulusta. Mitä pidempi koulumatka, sitä todennäköisemmin se kuljetaan autolla, ja sitä enemmän se vie aikaa illan aktiviteeteilta. Kouluverkoston harventaminen onkin myös terveyden näkökulmasta pääsääntöisesti silkkaa näköalattomuutta, jonka seurauksena lapsille aiheutuva vahinko kumoaa todelliset tai kuvitteelliset säästöt. Kunnat eivät voi väistää tässä vastuutaan nuorimpien asukkaidensa hyvinvoinnista.

Liikuntaa ei voi myöskään harrastaa, jos mahdollisuudet siihen puuttuvat. Pikkukunnissa liikuntapaikkojen rajallinen tarjonta on ymmärrettävää, mutta niihin investointi on aliresursoitu myös suuremmissa kaupungeissa suhteessa asukasmäärään.

Rajoittamaton ruutuaika on kauhea karhunpalvelus lapselle.

Esimerkiksi Kuopion Lippumäen tekojääradalla koetut käyttäjien riidat kertovat myös tilanahtaudesta. Halukkaita liikkujia olisi enemmän kuin liikunnan puitteita.

Kaikelle kansalle tarkoitettuja joka lajin ratoja ja pelikenttiä tarvittaisiin kipeästi lisää. Poliitikot niin valtakunnassa kuin kunnissa puhuvat mielellään kauniita lasten harrastusmahdollisuuksista ja ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta, mutta vasta teot kertovat todellisista arvoista.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.