Sami Vainion kolumni: Arvo arjelle ja arjen rutiineille

Sami Vainio

Sami Vainio

Joulunpyhien raukeudessa koiramme on pitänyt huolta siitä, että joku roti säilyy. Säännöllisistä ulkoiluajoista ei tingitä.

Hurtalla on erinomaiset esihenkilötaidot. Aikataulusta huomauttaminen etenee asteittain tuijotuksesta ja hännänheilutuksesta kiihtyvään vinkumiseen. Haukkuihin turvaudutaan vasta, jos pehmeät keinot eivät saa ihmistä liikkeelle.

Koira on myös etevä elämäntaitovalmentaja. Kaiken pitäisi toistua aina mahdollisimman samanlaisena lenkkeilystä syömiseen, riehuntaan, laumailuun, rapsutuksiin ja nukkumiseen. Se on siis oivaltanut rutiinien merkityksen elämänlaadulle, kuten sittemmin myös monet hyvinvoinnin asiantuntijat.

Rutiinit luovat tärkeää turvallisuuden ja hallinnan tunnetta lapsille mutta myös aikuisille. Ne eivät estä luovuutta vaan mahdollistavat sen.

Työterveyslaitoksen tutkijan Pia Hounin mukaan työtehtävissä muodostuneet hyvät rutiinit synnyttävät tilaa uudelle ajattelulle ja ideoille. Ääriesimerkkinä hyvin säännönmukainen yhteisö kuten luostari vapauttaa mielen voimavaroja tärkeämpiin tehtäviin, tässä tapauksessa rukoilemiseen (TTL-blogi 4.10.2018).

Parhaat taiteilijat, tieteilijät ja kaikkien alojen osaajat tunnetaan rutiineistaan. Guitar World -lehden äänestyksessä maailman parhaaksi nuoreksi kitaristiksi valittu Juho Ranta-Maunus, jo 14-vuotiaana uskomaton muusikko, harjoittelee useita tunteja päivässä (Yle 17.12.).

Hurtalla on erinomaiset esihenkilötaidot.

Mikä tahansa taito tai asiantuntemus syntyy tekemisestä kerrottuna ajalla. Mikä tahansa hanke, vaikkapa opinnäyte, valmistuu, kun siihen vain keskittyy riittävän monta päivää, kuukautta tai vuotta.

Työn merkitys ihmiselle ei koostu ainoastaan leivästä vaan myös muodosta, jonka se antaa elämälle. Työ luo päiviin, viikkoihin ja vuosiin rytmin, jonka arvon huomaa kenties täysin vasta, kun se puuttuu.

Koronakriisin kourissa on kaivattu vanhaa tuttua arkea mutta myös pyritty vaalimaan sen rutiineja.

Etätyö antaa etiäisen tulevaisuuden työelämästä, joka on entistä itseohjautuvampaa. Oman työn johtaminen korostuu yhä enemmän.

Rutiinit tulevat tässä itsekurin avuksi. Jos automatisoi arkeaan jossain määrin, ei tarvitse jatkuvasti koetella tahdonvoimaansa. Sama on havaittu painonhallinnassa, jossa kestävä tapa syödä rakentuu pysyvästi omaksutuista tavoista.

Rutiinista ei saa muodostua pakkomiellettä, josta ihminen ei jousta missään tilanteessa. Omia tottumuksiaan on tarkasteltava kriittisesti. Tarvittaessa niitä on aika ajoin korjattava tai vaihdettava kokonaan suuntaa. Sitä ei voi kuitenkaan tehdä kaiken aikaa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.