Iikka Taavitsaisen kolumni: Hei älä koskaan ikinä muutu, tai muuten suutun – käsittelyssä tapaus Marko Hietala

Iikka Taavitsainen

Iikka Taavitsainen

Kun ihminen irtisanoutuu työstään, se yleensä tapahtuu ilman suurta julkista draamaa. Kun tunnustettu muusikko irtisanoutuu suositusta bändistä, mielipiteiltä ei vältytä. Osan mielestä Nightwish on nyt lopullisesti pilalla, kun Marko Hietala ilmoitti lähtevänsä bändistä. Osan mielestä bändi meni pilalle jo silloin, kun laulaja Tarja Turunen erotettiin yhtyeestä vuonna 2005.

Hietalan eron jälkeen alkoi välittömästi arvailu siitä, kuka tulee suositun yhtyeen uudeksi basistiksi. Paikkaa ei ole helppo täyttää. Muusikkona Hietala on enemmän kuin vain erinomainen basisti ja laulaja, sillä miehellä on kiistattomat vahvuudet myös sävellys- ja sovituspuolella.

Uuden soittajan rekryäminen on muutakin kuin taitotason mittaamista, sillä maailmaa kiertävä bändi on tiiviimpi yhteisö kuin perinteinen yhdeksästä viiteen työpaikka. Tärkeää on oikeanlainen kemia niin lavalla kuin lavan ulkopuolellakin. Luovuuden olisi hyvä ruokkia toisia, musiikillisen hengityksen, nojan ja fraseerauksen, kulkea samassa sykkeessä.

Jos esitys on vaativa hetki, kiertue-elämä matkustamisineen, odottamisineen ja vaatimuksineen vasta savotta onkin. Niin yksilöiden kuin ryhmänkin olemusten pitää kestää kulutusta tilanteista, joissa väsyttää ja ehkä turhauttaakin.

Kaiken kohinan keskellä olisi tärkeä muistaa, että taiteilijakuvan takana on kokonainen ihminen, jonka elämään kuuluu muutakin kuin taide. Taide on ehkä ikuista ja pysyvääkin, mutta yksilö muuttuu ja kehittyy – ja hyvä niin.

Fanin näkökulma on usein vanhaa Egotrippi-biisiä siteeraten ”hei älä koskaan ikinä muutu”. Fanittaminen luo yhteenkuuluvuuden kautta turvaa, jotain näennäisesti kiinteää, joka on vahvasti sidoksissa omiin muistoihin, jopa identiteettiin. Kun fanittamisen kohde tekeekin jotakin poikkeavaa, voi faninkin minä-kuvaan tulla kolhu.

Esiintyvä taiteilija ei ole synonyymi ihmiselle, joka haluaa esitellä itseään.

Lisää tuskaa monelle tuntuu tuovan se, että Hietala ilmoitti jättävänsä samalla julkisuuden ainakin täksi vuodeksi.

Esiintyvä taiteilija ei ole synonyymi ihmiselle, joka haluaa esitellä itseään. Julkisuus on monelle taiteilijalle myös pakollinen paha. Sitä voi monen olla vaikea muistaa nykypäivän somemaailmassa, jossa julkisuus ja itsensä brändääminen ovat itseisarvoja, monesti jopa ainoita arvoja.

Hietala pyysi oman kirjoituksensa lopussa anteeksi ratkaisuaan. Siihen ei ole syytä. Tähänastisen liki 30-vuotisen työn suomalaisen musiikkielämän ja savolaisen osaamisen esille tuomisen vuoksi loppuun sopii paremmin toinen, Hietalalle suunnattu sana.

Kiitos.

Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.