Pääkirjoitus 7.2.2021: Julkisia hankintoja on voitava valvoa paremmin

Yleisradion tutkivan journalismin ohjelma MOT (1.2.) nosti esille Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hankintojen epäselvyyksiä, joita on ollut julkisuudessa aikaisemminkin.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvitysten mukaan HUS on tehnyt useiden miljoonien eurojen hankintoja kilpailuttamatta niitä. Markkinaoikeus vahvisti viime syksynä KKV:n esittämät yhteensä 160 000 euron seuraamusmaksut useiden miljoonien eurojen arvoisista hankinnoista, jotka koskivat DNA-analyysipalveluja, haavan alipainehoitotuotteita sekä pehmopaperi- ja jätesäkkituotteita.

Ohjelman mukaan laittomuuksia liittyy nimenomaan suorahankintoihin. Niissä hankintayksikkö valitsee ilman kilpailutusta yhden tai usean tavarantoimittajan, joiden kanssa se neuvottelee sopimuksen ehdoista.

Syy suorahankinnan käyttämiseen on aina todettava ennalta, ja se on perusteltava hankintapäätöksessä tai siihen liittyvässä muussa asiakirjassa. Suorahankinta ei ole sama asia kuin tilaukset, joiden hankinnasta on sovittu kilpailutetuissa puitesopimuksissa.

Ohjelman perusteella on syytä olettaa, että suorahankintoja on käytetty liian löysästi hankintatapana koko HUS:n olemassaolon ajan.

HUS:n johtajat myöntävät ongelmat hankinnoissa. Entinen HUS:n johtaja ja nykyinen kansanedustaja Aki Lindén (sd.) katsoo, että ongelma on rakenteellinen. Hankintoja on tehty monessa eri paikassa, mikä on vaikeuttanut kokonaiskuvan muodostamista.

Laittomuuksia liittyy nimenomaan suorahankintoihin.

Lindénin mukaan HUS on organisaationa kuin Helsingin ja Tampereen kaupungit yhteensä. On helppo päätellä, että pienikin virhe hankinnoissa voi johtaa nopeasti suureen euromääräiseen vahinkoon. Onkin aiheellista pohtia, onko HUS liian iso. On myös kysyttävä, onko Suomessa vastaavia julkisen sektorin suuryksiköitä muitakin, joissa hankintojen lainmukaisuutta ei valvota kunnolla.

Suomessa tehdään julkisia hankintoja vuosittain 40 miljardin euron arvosta. Kilpailu- ja kuluttajavirastossa julkisten hankintojen laillisuutta valvoo puolenkymmentä työntekijää. Luvut paljastavat valtavan epäsuhdan, joka julkisten hankintojen valvonnassa vallitsee.

Ei ole tietenkään järkevää, että KKV palkkaa mitään valvoja-armeijaa. Valvojakomppania voisi olla paikallaan eli reilun sadan valvojan joukkoa voisi pitää asianmukaisena. Lisäksi organisaatioiden sisäistä valvontaa on tiukennettava.

Miksi julkisten hankintojen valvontaan sitten pitäisi panostaa? Siksi, että kyse on verorahoista. Julkisilta organisaatioilta on lupa odottaa vastuullista, läpinäkyvää ja nuukaa yhteisten varojen käyttöä. Samalla hankintalain määräyksiä suorahankinnoista on syytä selkeyttää väärien tulkintojen minimoimiseksi ja valvonnan helpottamiseksi.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.