Sanni Hakkaraisen kolumni: Kasarikura on tämän päivän timanttia

Sanni Hakkarainen

Sanni Hakkarainen

Runebergin päivä – mainio mahdollisuus nostaa framille kohtaamisiani laaturunouden kanssa. Jätetään mainitsematta, että kannustimena on ollut pelko kirjallisuuden klassikkokurssin reputtamisesta. Ja se, että minun puolestani valtaosa näistä lukemattomista teoksista olisi voinut jäädäkin lukemattomiksi.

Moneenko runokirjaan olen uppoutunut vapaaehtoisesti? Rehellisesti. Ilmoille nousee yksinäinen sormi – Juice Leskisen Räkä ja Roiskis Suuvedellä. Nostamani sormi taisi olla se keskimmäinen. Olisin halunnut nostaa laitimmaisen, mutta se olisi ollut teeskentelyä.

Hävettää myöntää – olen se ihminen, joka kasaa kirjahyllyynsä etualalle Tolkienia ja Linnaa, joiden paksut profiilit peittävät taakse kätketyt roskaromaanit. Etu- ja takarivin väliin olen kuvitellut korkeakulttuurin rajan, jonka taakse en halua identifioitua.

Mitä löytyy tuon rajan ”paremmalta” puolelta? Ehkä Viitaa, Waltaria ja Verdiä. Mutta muuttuuko sinfoniaorkesterin taidonnäyte massaviihteeksi, kun se soi Mad Maxin ruudinkatkuisen takaa-ajokohtauksen taustatunnarina? Onko kuorolaulu korkeakulttuuria, jos konsertin käynnistää versio Teflareiden Maradonasta?

Jos korkean ja matalan kulttuurin välillä on joskus ollut universaali raja, se on pyyhkiytynyt tunnistamattomaksi. Kuluttajat vetelevät kuitenkin omia viivojaan samaan tahtiin, kuin vieraat koksukulman kotibileissä. Jollain korkeakulttuurin rima roikkuu termosfäärissä, toisella puolessa sääressä.

Oma sukupolveni päästää monesti kamaa rajan paremmalle puolelle ilman sen suurempia tullitarkastuksia. Olet kultturelli, kun katsot Frendien sijasta Officea. Tai jos kuuntelemallasi biisillä on ikää enemmän kuin sinulla. Kunhan heivaat soittolistoiltasi Abban ja Queenin – valkokankaille nousseet Mamma Mia ja Bohemian Rhapsody veivät ne massaosastolle, jota tulee vältellä. Kun fanituksesi kohde päätyy Hooämmän paitaprintteihin, käänny kannoillesi äläkä katso taaksesi.

Tai no kahden vuoden päästä voit vähän jo vilkuilla.

Harmillisen usein kulttuuria arvotetaan itse sisällön sijaan kysymyksin ”milloin”, ”kuka” ja ”missä”. Ennakkoluuloton voi löytää hienoa tarjontaa viisulavoiltakin – kyllä kelpo purkkapoppari aina surkean sopraanon päihittää.

Iso osa tämän päivän laatukulttuurista on ollut joskus hamassa historiassa roskaa. Ehkä siis vaan nautin täysillä siitä rom-comista, jonka IMDb-arvosanan voi osoittaa spitaalisen yhden käden sormilla. Tulevaisuudessa on varmaan joku pöljä, joka pitää sitä korkeakulttuurina.

Kirjoittaja on uutistoimittaja.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.