Päätoimittajalta: Suosio valaa pääministeriin itseluottamusta

Seppo Rönkkö

Seppo Rönkkö

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on nauttinut poikkeuksellisen suurta kansansuosiota yli puoluerajojen. Kun aikoinaan puhuttiin Manu-ilmiöstä, samalla tavalla elämme keskellä Sale-ilmiötä.

Suosio antaa poliitikolle liikkumatilaa. Niinistö on asemoinut itsensä päivän politiikan yläpuolella olevaksi unilukkariksi. Entinen valtiovarainministeri on lausunut kuin vanhasta muistista vaikkapa näkemyksiään hyvän taloudenpidon tärkeydestä. Velkaa ei makseta lisäämällä kierroksia setelipainoihin.

Molempien kausille osui poikkeuksellisen vaikeita aikoja.

Koiviston oli presidenttinä, kun Suomeen iski 1990-luvun alun syvä lama. Sen selvittelijäksi joutui Esko Ahon (kesk.) hallitus. Presidentti tuki taustalla voimallisesti leikkauslistoineen epäsuosioon joutunutta nuorta pääministeriä.

Vakava paikka jälleen kyseessä, kun koronavirus on laittanut Suomen niin kuin koko maailman polvilleen. Erona 30 vuoden takaiseen on, että nuori pääministeri on presidentin ohella on suosittu. Jopa niin suosittu, että hän on noussut mielipidemittausten kärkeen, kun Niinistölle haetaan aikanaan seuraajaa.

Kun pääministeri on saanut myös myönteistä kansainvälistä julkisuutta, se on nostanut kummasti itseluottamusta. Se näkyi jo viime kevättalvena, kun Marin torjui Niinistön tunnustelut koronanyrkin perustamisesta.

Vaikka Marin on ennen muuta korona-ajan pääministeri, hänellä on riittänyt toisella tavalla energiaa ulkopoliittisille pyrkimyksille kuin useilla edeltäjillään. Kun näin ei ole aiemmin ollut, se antoi liikkumatilaa suositulle Niinistölle. Marinin päänavaukset ovat laittaneet kysymään, haluaako hän muuttaa painopistettä.

Niinistö on tunnetusti tarkka tontistaan. Hän lähtee siitä perustuslain kirjauksesta, että tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Niinistö on painottanut tulkinnassaan kirjauksen alkuosaa.

Marin on vuodenvaihteen jälkeen kiiruhtanut twiiteillään ainakin aikataulullisesti kirjauksen kärkeen. Hän ehätti ensimmäisenä tuomitsemaan Venäjän oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin vangitsemisen. Viime viikolla Marin arvosteli Kiinan ihmisoikeuspolitiikkaa.

Asiallisesti Marin on tietysti kannanottoineen oikeassa. Navalnyin kohtelu ja Kiinan ihmisoikeuspolitiikka ovat tuomittavia. Suomen menestystarinan kulmakiviä on vakaa ulkopolitiikka. Siinä olennaista on keskeisten valtioelinten saumaton yhteistyö.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.